Kalaa pannulle

Perinteinen koululaisten kesäloman loppumisen merkki on, kun lapset tajuavat, että asutaan veden äärellä ja kalastaminen on mukavaa ajankulua.
Yksi pojista keräsi ulkona pulloja vartin verran ja osti pullorahoillaan ongen - siis sellaisen ilman vapaa myytävän. Kanavan reunalta onkien nousee kalaa ilman vapaakin, joten sinne ne pojat menivät kykkimään, käytyään ensin sinappiveden kanssa hakemassa purkillisen matoja.
Saara kävi aina välillä kertomassa väliaikatietoja poikien saaliista. Miikan onkima, 340 grammaa painanut kala päätyi ihan paistinpannulle asti. Täyttä varmuutta kalan lajista ei meidän kokemuksella saatu - arvailut liikkuivat lahnan ja säyneen välillä.
Lapset ovat varttuneet koko ikänsä veden äärellä. Luonnostaan heille kehittyy varovaisuus laiturilla oleskellessa ja isommat vielä muistuttavat pieniä alituiseen. Onneksi uimataitoakin jo löytyy kaikilta.
Vaikka nyt asumme viidenkymmenen metrin päässä merestä, niin uskon, että mummolassa asuessa järvellä vietetään aikaa paljon enemmän, kuin täällä ollaan meren kanssa tekemisissä. Talvella en näe mitään mieltä mennä meren jäälle edes helmikuun alun paukkupakkasilla ja enpä ole täällä asuessa käynyt meressä uimassakaan.

Armeijapoika tuli eilen hyvävoimaisena ja suoraselkäisenä ensimmäiselle kotilomalle. Sisarukset pörräsivät veljen ja tämän ylioppilaslahjaksi saaman suklaarasian äärellä. Armeijapoika kun oli luvannut avata rasian lomalle päästyään. Äiti teki lihapullia, haki mansikoita ja imuroi, tuuletti ja petasi puhtaan vuoteen.
Tänä aamuna Armeijapoika ehti onneksi herätä omia aikojaan ennenkuin remonttimiehet tulivat jyrsimään kylpyhuoneen lattiaa. Muiden unensaanti nyt ei minua olisi säälittänytkään.

Nyt kylpyhuoneen lattialla hyrisee kaksi kuivuria viikon ajan. Sitten mitataan lattian kosteus ja jatko riippuu kosteuslukemista.

Isi lähti jo töihin ja minä lähden yöllä. Onneksi on omasta takaa täysi-ikäisiä lapsenlikkoja, muuten tällainen yöelämä ei onnistuisi.