Vaihtokauppa naapurin papan kanssa

Mustikkapiirakka on aidoimmillaan pullataikinaan tehtynä. Haagan reissulla löysin suuria, hyvälaatuisia mustikoita torilta ja kesän pakkopulla täytyi tehdä heti kotiin päästyä. Mansikkakermakakku ja pullamustikkapiirakka on pakko kerran kesässä tehdä.
Puolen litran pullataikinasta tuli sopivasti kaksi suurta uunipellillistä mustikkapiirakkaa. Aikaisemmin olen orjallisesti käyttänyt perunajauhoja mustikan nesteen sitomiseen ja nyt kun perunajauho oli loppu, käytin maissitärkkelystä. Maissitärkkelys on selvästi parempi vaihtoehto, koska perunajauhosta jää helposti maku mustikkaan ja maissitärkkelys tekee mustikasta sulavaisen pehmeää ja pitää liian nesteen kurissa.

Naapurin pappa tuli mieleen paistetun piirakkalevyn ääressä. Leikkasin mehevän neliön paperilautaselle ja menin papan oven taakse. Ovikellon ääntä hän ei kuullut, joten soitin hänelle ja sanoin olevani oven takana piirakkapalan kanssa. Pappa käski tulla omilla vara-avaimilla sisään.
Pappa ilahtui luonnollisesti mustikkapiirakasta ja kysyi saman tien, kelpaisiko minulle mankeli. Papan mankeli on ollut hänen vaimonsa kuoleman jälkeen käyttämättömänä ja se vie ahtaasta kylpyhuoneesta tilaa. Meillä on ollut mankelista puhetta aikaisemminkin papan kanssa, joten hän tiesi minulle sellaisen kelpaavan. Mankeli on selvästikin hyvin vähän käytetty. Mankeloidut lakanat pölyävät vähemmän ja sopivat paremmin liinavaatekaappiin, joten kyllä minä olen vuosien varrella mankelistakin haaveillut.
Sanoin papalle, että olipas hauska vaihtokauppa, kun mustikkapiirakka vaihtui mankeliin.