lauantai 21. heinäkuuta 2012

Mummolan piika palaa kaupunkiin

Kolme viikkoa ilman tietokonetta ja television "Tanskalaista maajussia" elänyt tyttö tulee tänään kotiin mummolasta. Pikkuveli lähti mummolaan eilen ja palaajien auto täyttyy todennäköisesti pakastetuista ja tuoreista mansikoista. Tätini on antanut vapaat kädet Anne-Marille käydä mansikkamaalla niin monen ämpärin kanssa, kuin on jaksanut mummolaan kantaa. Lähes joka kerta mummolaan soittaessani on siellä ollut menossa mansikanpakastustalkoot. Tänään isin soittaessa tyttö oli ollut mustikkametsässä etsimässä tuliaismarjoja.

Niinkuin olen täällä useampaan otteeseen todennut, Anne-Mari meidän tytöistä on se, joka olisi jo ihan valmis maaseudun asuja. Ei hänelle tuota mitään vaikeuksia luopua mistään kaupunkilaiselämän ylellisyydestä. Tiedän jo nyt, että neljävuotinen edessä oleva kaksoistutkinnon opiskelu, lähihoitaja- ja ylioppilastutkinto, on hänelle toteutuessaan jatkuvaa mielen ristiriitaa, kun tiedän, että näppien upottaminen multaan tai niskassa roikkuva raivaussaha olisi hänelle paljon mieleisempää. Ajatus ammatista, joka mahdollistaa realistiset työmahdollisuudet niin kaupungissa kuin maallakin, on kuitenkin järjen ratkaisu.

On mielenkiintoista seurata, kuinka nuoret rakentavat elämäänsä ja suunnittelevat tulevaisuuttaan. Muistutan heitä myös siitä, että varsinkin nuorena voi vielä kokeilla, mikä olisi mieleinen työ ja etsiä rohkeasti uusia sarkoja kynnettäväksi.
Nuori, joka on kiinnostunut hyvin laaja-alaisesti monenlaisesta tekemisestä, on tietysti vaikean valinnan edessä, minkä asettaa etusijalle ja minkä toiveen antaa odottaa. Helsingissä asuva nuori on siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että täältä löytyy sadan kilometrin säteellä kaikki mahdolliset opinahjot, joihin mielikuvitus riittää hakemaan. Kotikonnuilta ei ole siis koulun takia pakko muuttaa pois.

Maalaiselämää haaveilevan tytön keväällä parvekkeelle kyhäämä purkkikasvimaa on nyt kokeiltu. Totuuden nimissä on todettava, että ehkä parvekeviljely jää meillä kokeiluksi. Mullan ravinteet ei purnukoissa riitä ja säälittävän kitukasvuisia ovat kylvöksemme olleet. Kyseenalaistan jopa kasvien tuoman viihtyisyyden. Jos ajatuksissaan vertailee herneitä ja papuja lapsuutensa kasvimaan tuotoksiin, on parvekesato säälittävää piperrystä. Hyötypuutarhasta puhuttaessa taitaa mottoni olla "kaikki tai ei mitään".

4 kommenttia:

  1. Ihailen Anne-Marin sinnikkyyttä ja intoa maalla asumiseen kuin muuhunkin:)Olenkin joskus hänelle maininnut,että on kuin minä itse saman-ikäisenä;)
    Paljon terveisiä mansikan-poimijalle ja intoa tuleville opiskelu-vuosille!

    VastaaPoista
  2. Mansikoita on täälläkin kerätty.))
    Niin tuo ammatin valinta ei kaikille ole yhtä helppoa.))
    Meidänkin lapsenlapsi mietiskelee ovasti mitä tekisi äitiysloman jäkeen, että menisikö lukemaan kun töitä on niin vaikea saada.
    Ja mihin kannattaisi satsata.

    No eiköhän kaikki kuitenkin järjesty, toivotaan että saa mieluisan paikan.
    Mukavia kesäpäiviä sinne teille! ♥

    VastaaPoista
  3. Anne-Marille mukavia mustikkametsiä vielä uudelleen toivoo pappilan mummo!
    Parveke ja ikkunaviljemät ovat kuitenkin mukavia kokeiluja - seurattavaa kaupungissa, kun muualla ei voi viljellä...
    t
    Tänä kesänä eivät ole minullakaan mm. kesäkurpitsat vieläkään tuottaneet kuin pari pienen pientä pötkylää, jotka alkoivat mädäntyä toisestä päästään ja paprikoiden viljely kasvihuoneessa epäonnistui taas. Mutta moni muu onnistuu...

    VastaaPoista
  4. Kyllä parvekeviljely voi olla myös tuottoisaa ja siitä saa ravintoa isommallekin perheelle. Onkohan teillä ollut liian pienet purkit ja lannoitus jäänyt vähälle?
    Kiva vinkki mm. salaatin kasvattamiseen löytyi idea-ihmemaa pinterestistä: salaatti oli kylvetty rännikourun pätkiin jotka oli kiinnitetty seinään hyllyn muotoon! Vois joskus kokeilla :)

    Iloa viikkoosi!!

    vakkarilukija Jkl

    VastaaPoista