maanantai 16. heinäkuuta 2012

Saa olla tekemättä mitään

Kaupunkilaislapsilla on suurempi riski tylsistyä kesälomalla, jos sataa. Esimerkiksi mummolassa voi leikkiä suurten katosten alla, vaikka taivaalta tippuisi vettä järeämpää. Parveke toki on meilläkin, mutta siellä on niin kylmää ja kosteaa, että leikit loppuu lyhyeen sielläkin.
Pikkutytöt miukuu tekemisen puutetta. Kävivät ensin kioskilla tuhlaamassa kourallisen kymmensenttisiään ja kun namit oli syöty, jatkoi nitinä.
Vessanpesun lomassa pidin heille kellonopetustuokion. Päätin opettaa kesälomalla tytöille kellon, niin Kaisalla on matematiikan tokaluokan opiskelu hiukkasen helpompaa, eikä kellon osaaminen ole pahitteeksi eskarilaisellekaan. Tämän päivän läksy on "pikkuviisari kertoo tunnin".
Jatkoin vessanpesua ja tytöt jatkoivat tekemisenpuutteen valittamista. Sain kuulla, että "aina kun sinulta kysyy tekemistä, sä neuvot tekemään jotakin siivoomista!"
Minusta keittiön askartelukaapin järjestely ei ole edes mitään siivoamista, vaan helpottaisi tavaroiden löytämistä ja kaapin siivoamisen jälkeen keksisi jo varmaan jotakin kivaa askarteluakin, mihin kaapista löytyisi tarvikkeita.

Lapsenkin on hyvä tulla toimeen itsensä kanssa myös silloin, kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Elämän ei tarvitse olla jatkuvaa tekemistä ja puuhastelua koko valveillaolon ajan. Välillä on hyvä istua ihan jouten ja antaa ajatusten levätä. Olla hiljaa itsensä kanssa. Kerran päivässä se tekee hyvää myös viisivuotiaalle.
Ei luoda niin pakonomaista tekemisen tarvetta, ettei lapsi enää osaakaan olla hiljaa aloillaan. Siihen hiljaiseen hetkeen ei tarvita lastenelokuvan apua.
Voin helposti kuvitella, että energiselle lapselle viisiminuttinen hiljainen tuokio on vaikea opeteltava.
Entä onnistuuko meiltä kiireisiltä aikuisilta.

7 kommenttia:

  1. Varmasti tänä kesänä on valiteltu monessa kodissa tekemisen puutetta. Viikkokausia jatkunut epävakaa säätila laskee mielialaa eikä mikään huvita.
    Mutta onko "huono" sää sittenkään este tekemiselle? Onko se pukeutumiskysymys? asennekysymys? mielikuvituskysymys?

    Voisiko lapset kipaista kirjastoon? Puistoon litsläts-leikkiin sadetakkeineen, sadavarjoineen ja kumppareineen? Ongelle lähirantaan, sateella ne kalat nappaa parhaiten? Voisiko sisälle / parvekkeelle rakentaa ja pystyttää teltan tai majan ?

    Ella Lahtinen lauloi aikoinaan Santeri Sammakosta, kuinka sitä nauratti sateessa. Mikäpä sille sen parempaa kuin loikkia sateessa rapakon reunalta uiskentelemaan ;)
    Toisille sade on tuskaa - ja soisi tänä kesänä mm. maanviljelijöille muutaman sateettoman viikon, mutta onhan niitäkin jotka elävät vedestä.

    Jaksuja sinne " mitätekisviidakkoon" ! :)

    vakkarivieras Jkl

    VastaaPoista
  2. Minusta yksi elämän vaikeimmista asioista on olla tekemättä mitään. Joskus olisi tosi hyvä olla tekemättä yhtään mitään. Olisi hyvä vain olla ja mikä tärkeintä hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on silloinkin, kun ei tee mitään.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus Sirkku, niinkuin sinulla aina.=)

    Sun lapset on tietty vielä hiukka nuoria, mutta omilleni olen jakanut oman äitini neuvoa: ota hyvä kirja käteesi, niin koskaan ei ole tylsää.

    Liisa

    VastaaPoista
  4. Maalla sitä vasta tylsistyykin; olla ainoana lapsena, naapurit kilometrien päässä ja vanhemmilla kädet töitä täynnä maatalon töissä. Joo kyllä, töitä siellä oli lapsellekin, takaisin ei ole kaipuuta.

    Onneksi oli kirjoja, olipa ihanaa sadesäällä uppoutua arkea lukunautintoihin. Siksiköhän edelleen tykkään sateesta ?

    VastaaPoista
  5. Aina kun on kirja niin on tekemistä. Juuri sitä opetin kesäkuussa meille vieraana olleelle 14-vuotiaalle. Omat lapset ovat onneksi sen jo oppineet :-)

    VastaaPoista
  6. juu,samanmoista kitinää sitä on saanu täälläki,maalla kuunnella...Oon koittanu sanoo,ett aina ei tarviikaan olla tekemistä,pelkkä paikallaan olokin tekee hyvästä."mulla on tylsää" kuuluu silti,etenkin isommilta..
    kerran,isompien ollessa pieniä,tehtiin eväs-retki makuuhuoneeseen,kun kaatosade yllätti ja sotki suunnitelmat..Mukavia muistoja nekin!

    VastaaPoista
  7. Meillä harvoin kukaan valittaa, että on tylsää, ovat oppineet että siivousta siitä aina saa, heh heh. Nuorin joskus autossa sanoo, että on tylsää, eikä kukaan viihdytä häntä, mutta se on hyvä mahis oppia hiljaa olemista. Kuten myös kirkossa istuminen - pienin osaa olla hiljaa, mutta peppu pyörii penkissä koko ajan, huoh.
    Itselläni on ollut nyt muutama todella hiljainen päivä, mutta olen huomannut että pysähtymisen mukana tulee väsy. Ehkä sitä ei tohinassa niin huomaa?

    VastaaPoista