tiistai 3. heinäkuuta 2012

Suurperheen kesä kaupungissa

Lasten kesäloma alkaa olla jo siinä vaiheessa, että kaikki ovat hyvin sopeutuneet kouluttomaan elämään. Tällä hetkellä kokoonpanostamme puuttuu Kangasniemelle leiriohjaajaksi lähtenyt entinen Talouskoululainen, syksyn lähihoitajaopiskelija, sekä Kampaajatyttö, joka muutti omaan alivuokralaisasuntoon kesän korvalla. Koska hän kirkkain silmin sanoo, että kotiin ei ole ikävä, on todennäköistä, ettei routa aja tyttöporsasta kotiin. Hyvähän tuo olisi, jos napanuora noin helposti katkeaisi.
Ensi viikolla astuu armeijan palvelukseen toiseksi vanhin poika - se, joka keväällä vietti lakkiaisia. Poika valmistautuu armeijaan nukkumalla varastoon ja viettämällä paljon aikaa kavereiden kanssa. Ainakin äidistä se näyttää siltä. Kaisa on kova kiusoittelemaan veljeään ja veistelee armeijaanlähdöstä, että "sinne se kaksivuotias kakara menee päiväkotiin".

Koko sakilla emme tänä kesänä Kangasniemelle lähde. Syitä on kolme, oikeastaan neljäkin, koska isin kesäloma oli silloin toukokuussa. Suurin syy on raha, toinen vesi ja kolmas olosuhteet.
Maksamme edelleen kahta viime kesänä tehtyä koko perheen bussimatkaa, mummolan kaivon vesi ei riitä meidän perheen kulutukseen kahta päivää kauemmin ja olosuhteet on syytä hyväksyä kaunistelematta.
Halukkaat pääsevät kuitenkin mummolaan sopivissa kokoonpanoissa.

Jos tuota Pismin leirille ohjaajaksi mennyttä tyttöä ei lasketa, niin leiriläisiä ei juurikaan meiltä löydy. Ei ole ollut halukkaita ja minä en ketään patistele. Kun itse menin pitkin hampain lapsena leirille, päätin silloin, että jos minulla joskus on lapsia, en kyllä heitä leireille houkuttele. Olihan leireillä enimmäkseen kiva olla, mutta niin kamala koti-ikävä minua aina vaivasi, että sitä ei helpottanut edes leirin keittiössä työskennellyt oma äiti. Kun mieheni vietti lapsuuden kesänsä usein kesäsiirtoloissa, on suhtautumisemme kesäleireihin ollut, että jos joku sinne ruinaa, saa kaikin mokomin mennä, mutta me emme leirejä juurikaan mainosta.

Ei mummolaa, ei leirejä, ei isilläkään lomaa! Ankeaksipa vetää kaupunkilaissuurperheen kesän! Kaiken lisäksi isin työnantaja jätti taloudellisista syistä tänä kesänä henkilökunnan Linnanmäkipäivän järjestämättä. Ei edes Lintsiä!

Kesämme ei rakennukaan tällä kertaa niiden asioiden varaan, joita ei ole tai joita ei saada.
Otamme kesäloman rakennusaineiksi tämän kodin ja nämä ihmiset. Ei haittaa sade ja kylmä tuuli, kun on lämmin koti, jonne voi tulla. Kaikki ovat terveitä ja elämäänsä tyytyväisiä, kenelläkään ei ole stressiä, eikä paha olla. Jokaisella on oma sänky, jonne voi mennä päivänokosillekin, jos väsyttää. Ruokaa on riittänyt ihan jokaiseksi päiväksi, vaatteita on kasoiksi asti, kengätkin on löytynyt jokaiselle jalkaan (ja Miika saa perjantaina uudet lenkkarit, kun on isin tilipäivä).
Meillä on ollut ruhtinaallisesti aikaa viettää toistemme seurassa, jutella ja hassutella. Isoveljet käyvät iltaisin pelaamassa pienempien kanssa jalkapalloa, sählyä tai koripalloa. Meressä ovat käyneet uimassa ne, joita ei kylmä tuuli ole pelottanut. Lapset ovat viettäneet paljon aikaa kavereidensa kanssa, mutta jos joku on halunnut olla vain kotona, senkin on voinut vapaasti tehdä.
Ehkä talvi kaikkine vaatimuksineen ja velvotteineen otti niin koville, että kaikki nauttivat nyt siitä, että saa vapaasti olla tekemättä mitään kovin hyödyllistä ja tärkeää.

8 kommenttia:

  1. Ihanaltapa kuulostaa! On tärkeää osata olla tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin.

    VastaaPoista
  2. Minun korvaan kuulostaa mainiolta lomalta. Samankaltaista on meillä. Kaksi nuorinta tosin oli seurakunnan päiväleirillä pari päivää, mutta muuten ihan tässä kotona ollaan. Lomakin alkaa vasta heinäkuun puolessa välissä. Katotaan sitten säiden mukaan mitä tehdään.
    Lepo ja laiskottelu on parasta lomaa :))

    VastaaPoista
  3. Käyn täällä usein lukemassa ajatuksiasi ja ihailen suuresti asennettasi olla tyytyväinen siihen mitä on, oli se sitten enmmän tai vähemmän. Mukavaa kesää!!

    VastaaPoista
  4. Elämä on varsin mukavaa, kun sen oikein oivaltaa :)

    Löysin blogisi juhannuksena ja luin sen läpi. Kahden aikuisen taloudessa olen kiitos blogisi, löytänyt ihan toimivia, käteviä ja mukavia niksejä arjen säästöihin, kiitos niistä. Opiskeluaikoinani leivon paljonkin ja viikko sitten lopetimme valmiin leivän ostamisen ja kaivoon leipäkoneen esille. Myös "käsin" olen leipää tehnyt. Voi miten onkin mukavaa puuhaa.

    VastaaPoista
  5. Täällä aina asioihin saa oikean näkökulman, osaa arvostaa elämän pieniä iloja ja jää oma marmatus vähemmälle. Tätä tekstiä lukiessa tuli omat lapsuuden kesät mieleen, ei me ikinä käyty missään huvipuistoissa, ei edes kaupungissa. Voi miten nautin, kun sai touhuta omalla pihalla mitä leikkejä vain. Sisaruksiin oli niin suuri ikäero, joten leikein aina yksin tai mielikuvituskavereiden kanssa ja mitkä leikit mulla olikaan, ei niihin tarvittu juuri lelujakaan. Oi joi, ihana lapsuus.
    Tai olihan mulla mummu, joka asui kesät järven rannalla, sinne matkaa 1,5km ja sen sain taittaa yksinäni jo 5 vuotiaana - pieni maalaistie. Ihania muistoja <3

    VastaaPoista
  6. Ihana vapaus! Lueskella, uida, olla vain. Huomasin tänään, että koululaisten lomakin alkaa olla pian jo puolessa. Lämmintä on luvattu.
    Kaupungissakin on paljon katseltavaa ja koettavaa ilmaiseksi kesällä. Ja on mukava kun isot sisarukset pitävät pienemmistä huolta.
    Antoisaa kesää koko perheelle

    VastaaPoista
  7. mitäpä muuta se kesän tarvitsisi ollakaan,leppoisaa yhdessäoloa...Varmasti lapsetkin muistavat isompana sen...

    VastaaPoista
  8. Ei kuulosta ollenkaan pahalta.Tuohan on sitä oikeaa lomailua.Tuoa on monella oppimista.Hyvää kesän jatkoa koko poppoolle.

    VastaaPoista