sunnuntai 25. elokuuta 2013

Enää 10 lasta kotona

Vanhin tytär miehensä kanssa auttoi Kampaajatyttöä tänään muutossa. Kymmenessä minuutissa oli tytön nyssäkät autossa eikä itkiäisiä ehditty pitää. Äsken sanoin isille, että vähän on tyttöä ikävä. Kyllä oli isilläkin. Vaikka Kampaajatyttö oli jo pitkään elänyt elämää, että koti oli vain nukkumisen ja pyykkäämisen tukikohta ja kuulumisia ehdittiin vaihtaa vain pikimmiten, niin silti hän tuntui olevan "siipien suojassa". Tokihan 22-vuotias pärjää jo omillaankin ja oli jo pärjännytkin, mutta silti se omaan asuntoon muutto on isästä ja äidistä haikeaa.
Haikeus vaihtui iloon Kaisalla ja Jennillä, jotka saivat nyt oman huoneen. Kummankin tytön kohdalla muutos tarkoittaa  sitä, että tulevaisuudessa voi kutsua kavereita myös yökylään.
Huoneiden ja tavaroiden järjestelyä jäi vielä huomiseksi, mutta ilahduttavasti alkaa tulla esiin  raiveita nurkkia. Samalla häädän nurkista myös tarpeetonta rojua.

Olin tänään viimeistä viikonloppua vakituisen avustettavani luona. Vuoden ajan olen joka lauantai ja sunnuntai kesälomakuukautta lukuunottamatta käynyt häntä auttamassa. Koulun myötä joudun karsimaan työkeikkoja, koska kalliin koulun ja tutkinnon laiminlyöminen töiden takia ei ole nyt mielekästä.

Äidin kanssa vaihdettiin kuulumisia puhelimitse. Äiti kertoi, että luumut ja marja-aroniat alkaisi olla poimintakypsiä ja omenapuissakin olisi korjattavaa. Öiseen aikaan on jo lämpötila käynyt pakkasen puolella, joten kauaa ei parane jättää satoa korjaamatta. Täytyy katsoa, löytyisikö sopivaa päivää pistäytyä mailla, vai joutuuko delegoimaan työn muille.

4 kommenttia:

  1. Monenlaista muutosta tyttöjen elämässä. Ja Sinulla myös, kun sadonkorjuu myös edessä - niin täälläkin...linnut tuppaavaat jo tulemaan apajille.

    VastaaPoista
  2. haikeaahan se on ku lapset kotoa lähtevät omaan pesäänsä...

    VastaaPoista
  3. tulin vain toivottamaan mitä parhainta tiistaita ♥ koska olit ajatuksissani jostain syystä kun heräsin

    VastaaPoista
  4. On ihana, kun lapset pystyvät ottamaan siivet alleen, mutta haikeuttakaan ei voi välttää.
    Sekin on mukavaa, kun kotiin tulee tilaa nuorten lähdettyä. Mutta viimeisen jälkeen on totisesti TARPEEKSI tilaa. Sinulla siihen menee vielä aikaa. Ja kun on mies kotona, niin mikäs on ollessa.
    Itselläni tyhjä pesä on totisesti tyhjä lasten lähdettyä, kun mieskin on sairaalassa. Nyt vasta tajuan hänen poissaolonsa täydellisesti. Kun on edes lapsia kotona, niin yksinäisyys ei pääse valtaan.
    Siunattuja opiskelupäiviä ja iloa teidän perheen syksyyn :)

    VastaaPoista