maanantai 5. elokuuta 2013

Suurperheblogeja lisää!

Katselin blogilistan tarjontaa hakusanalla "suurperhe". Lähestulkoon kaikki olivat vanhoja tuttuja ja muutama uusikin kirjoittaja löytyi. Vaan mistä löytyisi suomalainen suurperheenäiti, joka kylmänviileästi esittelisi itsensä vaikkapa seuraavin sanoin: "Täällä kirjoittelee kuudentoista lapsen äiti arkensa moninaisista käänteistä ja ihmettelee elämän rikkautta."
Olisi niin mukava lukea ja lohdutella itseään, kun joku muukin ripustelee pyykkiä iltahämärissä samalla kun odottelee miestään töistä kotiin. Tietäisin senkin tunteen, mikä kätkeytyisi seuraavien sanojen taakse: "kannoin kaupasta iltapäivällä neljä kassillista ruokaa ja niistä ostoksista on jäljellä muutama banaani, kaksi maitopurkkia ja perunapussi."
Kun "Viipaleiden" Satu julkaisee silloin tällöin kuvan päivän ruokaostoksistaan, minä saan suurta lohtua niistä kuvista, huokaisen ja ajattelen "että kylläpä saa Satukin kuskata ruokaa kaupasta".

Minusta on mukava lukea sellaisia(kin)  blogeja, missä kerrotaan ihan tavallisen elämän kuvioista. Kun joku kirjoittaa "pesin tänään pyykkiä, imuroin ja parsin korillisen sukkia sillä aikaa kun leipätaikina kohosi", tulee tunne, että olemmepa onnekkaita, kun saamme tehdä kaikkea sitä. Jos kirjoittajalla sattuu vielä olemaan eläimiä, joko karjaa tai lemmikkieläimiä, niin päivän rutiineiden kuvaukset on entistäkin mielenkiintoisempia.

Kesäkuisella maaseutulomalla kyllä huomasin, että kovin kummoisia ei tarvitse maatöiden varmaankaan olla, ettei aikaa kirjoittelulle ole. Minulla nyt ei ollut kirjoitusmahdollisuuttakaan, mutta kyllä monena iltana ajattelin, että olisipa jäänyt sinäkin päivänä blogijutut kirjoittamatta. Silti patistaisin kirjoitustaitoisia suurperheellisiä tarttumaan mukavaan harrastukseen, joka tuo hyvin äkkiä paljon hyviä ystäviä.
Oman yksityisyyden haavoittuvuutta ei tarvitsisi niin kauheasti pelätä. Jokaisen kirjoittajan hyppysissä on reviirin rajat. Kauas vedetty rajapyykki ei kuitenkaan tee blogista tylsää, jos malttaa pysyä rehellisenä ja nöyränä vaikeidenkin elämäntilanteiden kohdatessa. Kovin suurta onnea tai kovin suurta mielipahaa kun on aika vaikea peitellä lukijoilta, vaikkei tietoisesti ajatuksiaan sanoiksi pukisikaan. Perheblogien yksi ominaisuus taitaa olla se "rivien väliin" tahtomattakin syntyvä kerronta.

. . .

Samalla esitän suuret kiitokset kaikille kommentin jättäneille.
Pidän entistä periaatetta, että älähdän kalikan kalahtaessa tai jos joku kysyy jotakin, johon osaan vastata.
Jos et saa mitään vastapuumerkkiä kommenttiisi, se tarkoittaa sitä, että olen kanssasi samaa mieltä/ olen kiitollinen kannustuksestasi tai toivotuksistasi.
Jokaiseen kommenttiin vastaamisen olen toistaiseksi katsonut liian työlääksi/ saman toistoksi (= "kiitos, olen samaa mieltä kanssasi").
Aikojen kuluessa moni kommentoija on kannustavalla viestillään innoittanut uuteen kirjoitukseen.

9 kommenttia:

  1. Mun blogista löytyy joitaki linkkejä suurperheellisten blogeihin,tosin sitä 16.n lapsen äidin blogia ei löydy :) Mutta on laidasta laitaan,mm.eräässä blogissa kerrotaan uuden kodin rakentamisesta koko perheen voimin :D
    Käyhän kurkkailemassa!Sinulta oon oppinu paljon,sulla on elämänkokemusta muille jakaa vaikka kuinka paljon!Jatka samaa rataa,toivottavasti jatkta sittenkin,kun muutatte maalle :) <3 Olen taivaan isälle kiitollinen sinusta ;)

    VastaaPoista
  2. Tuo onkin hyvä idea kommentteihin. Toistaiseksi olen hyvin ehtinyt vastailla. Tänne on aina mukava tulla, ihan kuin tulisin entiseen kotikaupunkiini kyläilemään - tunnen seudut ja mietin reittejänne ja niitä maisemia. Paljon löytyy samoja ajatuksia ja mietteitä, vaikka oma perheeni onkin tällainen mini.

    VastaaPoista
  3. Iso perhe täälläkin. Tuttuja nuo kauppajutut. Aina yrittää jääkappia täyttää mut aina valoa vain näyttää.
    Blogi mullakin osin nyt kirjottaminen jääny leskeyden myötä.
    Mukava on sinun blogia lukea. Tuttua tohinaa.

    VastaaPoista
  4. Sinun blogistasi on tullut mulle "lifestyle"-blogi, se huokuu rauhaa, levolisuutta, tasapainoa, olen iloinen joka kirjoituksestasi ja siitä että lupasit joskus rukoilla anonyymien puolesta, siis minun...
    Karoliina

    VastaaPoista
  5. Viidenkään lapsen kanssa ei aika riitä blogin pitämiseen (edes perustamiseen), ehkä sitten kun lapset kasvavat! Tosin 16 lasta en ehdi millään saada, vaikka ehkä joskus olisin toivonutkin, elämä mennyt toisin kuin joskus silloin nuorena toivoi. Kuudetta toki kuumeilen, mutta taitaa sekin jäädä haaveeksi -valitettavasti!

    VastaaPoista
  6. itselläni oli 11 sisarusta. En usko että äitini olisi kerennyt mitää kirjoittamaan vaikka me lapset autoimme niin pian kun kynnelle kykenimme.

    Kiva on seurat kirjoituksiasi suurperheestäsi. on niinkuin kotona lapsena olisi.
    kiitos

    VastaaPoista
  7. Luin otsikon ensin, että superblogeja lisää! Mutta niitähän te taidatte ollakin te suurperheiden äidit, supereita. (:

    VastaaPoista
  8. tosi ihana ja elämänmakuinen on blogisi. 10-päisessä katraassa kasvaneena tiedän,että perheen äidiltä vaaditaan joskus ihan ylivoimaista jaksamista. Mutta niinkuin on päiväsi,niin ovat voimasi. Iloitsen kanssasi perheestäsi ja toivon kaikkea hyvää elämän vaiheisiin sekä kaupunkioloissa että tulevaisuudessa maaseudulla.

    VastaaPoista
  9. Itsellänikin "suurperhe"blogi, vaikkei blogilistalta tuolla hakusanalla löydykään, eikä perhe enää suurelta tunnu, kun on täällä käynyt lukemassa. Tänne on kiva tulla.

    VastaaPoista