maanantai 19. elokuuta 2013

"Nuku aina kun voit"

on ollut pitkään yksi motoistani - ei niin tiedostettu, mutta käytännössä ilmenevä.
Suurperheen äidin kohdalla se ei kyllä tarkoita sitä, että kun muiden silmä välttää, äiti hipsii peiton alle ja vetelee sikeitä, kunnes jossakin räjähtää.

Huomaan jo pitkään harrastaneeni "unen tankkausta". Se on sellaista mahdollisuuksien mukaan pään tyynylle laskemista ja pienen nokkaunen nauttimista. Jos täytyy olla tolkuissaan tietyllä kellonlyömällä, laitan taskussa olevaan puhelimeen herätyksen.
Samoin käyn yöpuulle, jos olosuhteet niin sallivat, vaikka kahdeksalta ja nukun niin paljon kuin kerkiän. Esimerkiksi eilen illalla olin suunnitellut vielä yhden koneellisen tiskausta, mutta silmäluomet viestittivät, että päivän runsaat ulkoilut ovat tehneet tehtävänsä ja uni maistuisi entistäkin makeammalta. Vetäydyin pikkukoululaisten kanssa nukkumaan jo puoli yhdeksän pintaan. Uni tuli heti ja ehdin nukkua pitkän tovin, kun ensimmäinen tekstiviesti herätti minut. Vastasin viestiin ja jatkoin unia, kunnes puhelin soi.
Taas jatkoin unia ja ennen yhtätoista vastasin vielä toiseen viestiin. Seuraavan kerran heräsin, kun mies tuli töistä.
Puhelin herätti minut viideltä, koska yksi illan tekstiviesteistä oli mieheltä, joka ilmoitti lähtevänsä ensimmäisellä metrolla ylitöihin. Laitoin miehelle aamupalan ja eväät, latasin puhelimen soimaan tunnin kuluttua ja painuin takaisin nukkumaan.

Jos minua alkaa päivällä "ramasta" ja työt ja velvoitteet sallivat, saatan ottaa päiväunet. Jos on viikon lepopäivä, nukun niin pitkään, kuin nukuttaa, mutta tavallisesti päiväunet ovat vain elvyttävä kaksikymmenminuuttinen.

Äitini ei usko edelleenkään, että en hoipu täällä kuolemanväsymyksen kourissa, vaan koen itseni valveilla ollessani enimmäkseen virkeäksi ja energiseksi. Uskon, että riittävä uni on yksi jaksamiseni perusta. Uskon lisäksi ainakin itseni kohdalla, että unta voi myös tankata "varastoon". Se tuli toteennäytettyä ainakin edellisten yövuorojeni aikana, että parituntinen uni juuri ennen yövuoroon lähtöä takasi sen, että koko yövuoron aikana ei väsymys käynyt ylivoimaiseksi.

Lisäksi olisin vahvasti sitä mieltä, että kun olen alun alkaen luonut nukkumisesta itselleni mielikuvan, että "nukutaan silloin kun voidaan", en ole koskaan kärsinyt uni- tai nukahtamisvaikeuksista. Toki niihin vaivoihin vaikuttaa niin moni muukin asia, joista olen säästynyt, mutta kun ei tee nukkumisesta niin suurta numeroa itselleen, niin suurella todennäköisyydellä myös uni saa yliotteen tarvittaessa.

Nukuttavista jutuistani huolimatta toivotan väelle virkeää ja työntäyteistä viikkoa Helsingin aamuisesta kaatosateesta. Arvatkaa vaan, satoiko silloin, kun lapset lähti kouluun? Eipä satanut. Onneksi ainakin pikkuisella Saaralla on kumpparit jalassa.

6 kommenttia:

  1. kyllä se totta on,että uni on parasta lääkettä vaivaan ku vaivaan..jo sekin ett joskus hetkeks menee pitkälleen ja ummistaa silmänsä,nukkuu ns. "koiran unta" virkistää kummasti..

    VastaaPoista
  2. Onnittelut, kun osaat nukahtaa aina kun voit. Minulla tuppaa olemaan usein valvomista eli liian myöhään menen petiin ja sitten ajatukset karkaavat...no, onpahan rukousaikaa...

    VastaaPoista
  3. Minkä ikäisiä lapsesi ovat? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 6, 8, 10, 12, 13, 15, 16, 17, 19, 20, 22, 23, 24
      (Meniköhän oikein...)

      Poista
  4. Oletko koskaan arvioinnut, kuinka paljon keskimäärin saat nukkua vuorokauden aikana?

    tv Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyrin nukkumaan joka yö vähintään 8 tuntia. Työteho alkaa laskea, jos menee sen alle.

      Poista