lauantai 31. elokuuta 2013

Vauva-aikojen muisteloita

Joku aika sitten eräs kommentoija pyysi muistelojuttua niistä ajoista, kun perheessä oli vauvoja ja taaperoita.
Oikeastaan historian kirjaamiseksi muistiin tuon jutun kirjoittaminen olisikin tarpeellista, koska uhkaavan nopeasti alkaa unohtua vaippapakettien hinnat, äitiysloman pituus ja lastenneuvolassakäynnit.
Totuushan on se, että viimeinen neuvolareissuni oli tasan vuosi sitten, kun perheen nuorin lapsi, Saara, täytti kuusi vuotta. Sitä edelsi yli 23 vuotta, jolloin raahustin neuvolaan lähes joka kuukausi. Ensimmäisen lapsen ensimmäinen elinvuosi oli neuvolakäyntejä täynnä tuohon maailmanaikaan, mutta äkkiä meidän perheessä elettiin aikaa, jolloin oli kolme vaippaikäistä yhtä aikaa ja neuvolakäyntejä riitti. Ei minulla mitään pahaa sanottavaa ole Suomen neuvolajärjestelmästä, mutta kyllähän se aikamoista käyrien piirtelyä alkoi vähitellen olla. Saara on muuten meidän lapsista ainoa, jonka pituus-painokäyrä kulki aina ihannetasolla 0. Mielestäni Saara on ollut meidän lapsista ainoa, joka on mielestäni "liian laiha". (Voin sanoa näin, koska Saara ei käy täällä vielä lukemassa.)
Mutta joka tapauksessa ajattelin ja ajattelen edelleenkin lastenhoidosta aika maatiaisen tasolta. Monessa asiassa pidän tärkeämpänä sitä, että lapsi voi hyvin ja vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kuin että "valtakunnalliset suositukset" täyttyy.

Edelleenkään meillä ei ole kuumemittaria. Kuumeen tietää levossa olevan henkilön otsaa kuivalla kämmenellä koskettamalla. Kuumetta on joko vähän, pikkuisen reilummin tai hälyttävän paljon. Koko äitiurani ajan olen aina lääkinnyt lapsen kuumetta, eikä kenenkään tauti ole siitä pahentunut tai pitkittynyt.

Olemme mieheni kanssa edelleen erittäin "vauvahulluja". Kun liikumme ulkona ja näemme pieniä, katseemme takertuu vauvojen kasvoihin. (Milloin hyvänsä voisimme jättää päivätyömme ja jäädä kotiin hoitamaan vaikka kaksosvauvoja- kenen hyvänsä, kuinka pitkäksi aikaa tahansa, tyystin ilman rahallista korvausta taikka lapsilisiä. Kaksoset on yksi harvoista yhteisistä toteutumattomista unelmistamme.)
Nykyajan nuoret vanhemmat eivät vain oikein pidä höpsöistä, lepertelevistä, tuntemattomista kadullakulkijoista, jotka alkavat jutella heidän vauvoilleen. Siksi tyydymme vain katselemaan kaihoisasti.

Ulkona liikkuminen tuntuu nykyään hyvin helpolta, kun ei enää viiteen vuoteen ole tarvinnut rahdata mukanaan lasta ja rattaita. Saara ei juurikaan kulkenut enää kärryissä sen jälkeen, kun oppi kävelemään. Sen mitä lapsenlasta olen saanut sen jälkeen kärryissä työntää, ei enää tuntunut ollenkaan työläältä. Kieltämättä oli aikanaan työlästä käydä ruokakaupassa lapsilauman ja rattaiden kanssa. Taitavat olla oikeassa ne, jotka väittävät perheenäitejä organisoinnin asiantuntijoiksi. Jos teet ruokakaupassa 10-henkisen perheen ruokaostoksia ja mukanasi on yksi,- kaksi,- kolme- ja viisivuotiaat, lapsenrattaat ja ostoskärryt ja selviät kaupasta ulos lasten ja ostosten kanssa ilman huutoa, itkua ja tahatonta myymälävarkautta (saat varjeltua pitkäkyntisen yksivuotiaan nappaamasta tomaattia tiskiltä), niin takanasi täytyy olla hyvät yöunet, hyvin ruokitut lapset ja lapsiintarttuva positiivinen elämänasenne ("kaupassakäynti on niin kivaa tänäänkin").
Tunnustan, että aina kuin vain oli mahdollista jättää lapset kotiin miehen vahdittaviksi, kävin ruokakaupassa hyvin mielelläni ypöyksin.

Lapsiperheissä näyttää olevan melko tavallista, että pieniä yöheräilijöitä saattaa kipittää yöllä vanhempiensa sänkyyn. Meillä on komennettu viereenpyrkijät takaisin sänkyihinsä ja siihen on ollut tyytyminen. Imetysaikana olen saattanut joskus nukuttaa vauvaa keskellämme, ettei ole tarvinnut könytä nostamaan lasta omasta sängystään. Nopeammin on päässyt nukkumaan vauva ja vanhemmat, kun yösyötöt ovat sujuneet lähes huomaamatta. "Tississäroikkujaa" ei onneksi kenestäkään kehittynyt vieressä nukuttamalla. Heti kun vauvan yösyöttöjen väli pidentyi, sai lapsi siirtyä oman sängyn rauhaan nukkumaan. Mahdollisuuksien mukaan siirsin aina nuorimman nukkumaan isompien sisarusten kanssa samaan huoneeseen, koska silloin vauvan huomio meni "palvelutalomeiningistä" yleiseen hauskanpitoon siskojen ja veljien kanssa. Varmaan senkin takia meillä ei ole koskaan ollut varsinaisia yöhuutajia. Jos yksivuotiaalta putosi tutti lattialle sisarusten kanssa nukkuessa, oli aivan varmaa, että siellä lattialla se myös pysyikin. Ei taatusti kukaan noussut yöllä sitä kampeamaan sängyn alta, toisin kuin hölmöjen vanhempien kanssa nukkuessa.

Hetkistä lasten kanssa voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Palaan aiheeseen myöhemmin uudelleen. Nämä käytännön asiat, joista on tullut yhtäkkiä taakse jäänyttä elämää, tuli ensimmäisenä mieleen. En puhu nostalgiasta - vauva-ajoista puhuttaessa hajumuisti muistaa tarkasti, mille tuoksuu vauvan oksennus oman puseron olkapäällä.

6 kommenttia:

  1. Minäkin varasin juuri sen viimeisen neuvola-ajan, vaikkakaan noita neuvolakäyntejä ei ole kertynyt läheskään niin paljon kuin sinulle.

    Ei tullut haikea olo. Kiva on saatella pieninkin koulutielle, kun nyt ensin harjoitellaan eskarissa. Aika aikaansa kutakin! Nyt voidaan sitten tehdä ihan eri asioita yhdessä, kun ei tarvitse huomioida kenenkään päiväunia tai olla niin tarkka ruoka-ajoista tai nukkumaanmenohetkestä.

    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että olette "vauvahulluja"! En ole tainnut koskaan kommentoida blogiasi jota jonkin aikaa olen satunnaisesti lukenut. Tällaisen tavallisen 25-vuotiaan naisen silmissä elämänne on mielenkiintoista ja luen mielelläni näitä postauksia, miten asioista (elämästä) lasten kanssa selvitään. Meillä on 2,5v kaksoset ja reilu 1v kuopus.. kaikki on siirretty yhteiseen huoneeseen nukkumaan nuorena. Mutta edelleen juoksen nostamassa 1v 4kk vanhan "vauvan" tuttia pari kertaa yössä! Jaa vain jatkossakin kasvatus"vinkkejä", ruoanlaittoasioita ym. Ihailen asennettanne ja lapsimääräänne! :) Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Voi näitä yhden lapsen äidin muistoja kun vertaa sinun joukkueeseesi. Vasta ainokaiseni lapsia hoitaessani sain jonkilaista tuntumaa vauvan ja taaperon hoidosta. Vieläkään ei minulle ole oikein selvinnyt miksi Taivaan Isällä ei ollut useampia omia lapsia minun hoitooni? Onnea on ollut kyllä olla lähimummo kolmelle ihanalle pojalle!

    VastaaPoista
  4. Tätä oli todella mielenkiintoista lukea!

    VastaaPoista
  5. :) ihanaa,kun kirjoitit tästä aiheesta.Olen samanlainen vauva-hullu minäkin ja haikeana jo ajattelen,joko vauvat ovat tässä...Onneks asiasta ei tarvitse sen kummemmin murehtia,taivaan isä antaa jos on antaakseen...Meillä 5 ensimmäistä nukkuivat eri petissä pienestä asti,puol-vuotiaana läpi yöt.Seuraavat 5 ovat nukkuneet alusta asti äitin kainalossa 1-2v.ksi asti,siirtyneet ennen seuraavan syntymää pinna-sänkyyn.Uni tulee mulle paremmin,kun on tuhiseva nyytti kainalossa;)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaunis :) Ihanaa luettavaa!! Minulla nuorin nyt kohta 7kk ja taas "kamala" vauvakuume! Viittä lasta (kahdeksasta) olen saanut kasvattaa, koska kolme keskenmenoa aikoinaan... T: "se muisteluiden pyytäjä"

    VastaaPoista