sunnuntai 4. elokuuta 2013

Luvassa talkoita ja tositoimia

Sain hyvän tekosyyn jättää silitysraudan hetkeksi, kun kuulumiset on ihan pakko tulla kertomaan. Ei täällä mitään maailmoita mullistavia ole tapahtunut, mutta se tuntuu kertomisen arvoisilta kuulumisilta, että huomenna pääsee työmailleen niin lapset kuin vanhemmatkin. Kun mies tulee yöllä kolmelta töistä, niin kuudelta minä ja vanhin poika lähdemme töihin ja yhdeksän pintaan lähtee toiseksi vanhin poika. Kun yhden jälkeen tulen kotiin, on mies lähdössä jo uuteen vuoroon. Kampaajatytöllä on vapaapäivä, kuten Anne-Marillakin, mutta hän kuskaa hirmuisen suuren lapsilauman elokuviin. Ensin vähän hangoittelin vastaan, kun Anne-Mari halusi tienestejään käyttää sisarustensa hyväksi, mutta annoin periksi, kun eivät ole tänä kesänä tainneet elokuvissa olla kertaakaan.
Väittäisin, että tuo ominaisuus johtuu suurperheessä kasvamisesta, että kun nuori pääsee oman rahan syrjään kiinni, niin hyvin helposti niitä rahoja käytetään myös sisarusten ilahduttamiseen. Voihan olla, että tapa on normaali käytäntö myös kaksilapsisessakin perheessä, mutta en minä ainakaan ostanut veljelleni tikkumelliäkään kouluikäisenä. Tosin kun Pikkuveli syntyi minun ollessani 16-vuotias, taisin hänelle ostaa jotakin pientä silloin tällöin.

Tulevaan viikkoon liittyy tapahtumia ihan allakkaan merkittäväksi asti. Tiistai-iltana minulla on lauluvastuu seurakunnassamme ja se pitää ajatukset niin sanotusti "rukouksen hengessä". Laulaminen seurakunnan tilaisuudessa kun ei ole minulle esiintymistä.
Puhujan osalta on odotettavissa mielenkiintoinen tilaisuus, koska Marko Selkomaa on paikalla.

Tiistaina ja keskiviikkona on kristillisellä koululla siivoustalkoot ja se on sellainen loppukesän kohokohta, josta ei haluaisi millään olla poissa. Iloisella joukolla siivoamme koulua kuntoon, joku keittää kattilallisen hyvää keittoa, syömme ja kahvittelemme, pikkulapset juoksevat ja leikkivät ja aikuiset kertovat kesänsä kuulumisia. Lapsiltakin katoaa koulunaloituksen jännitys, kun he ovat saaneet olla koululla ilakoimassa ja siivoamassa ja katselemassa, mihin luokkaan ovat viikon kuluttua tulossa. Mukana on oppilaiden ja opettajien perheitä ja aina tutustuu myös uusiin ihmisiin.

Torstaina illansuussa alkaa minulla niin jännittävä viikonloppu, että pelkkä sen ajattelu saa vatsan sekaisin ja päätä alkaa huimata. Lähden Pikkuveljen kanssa Lautakankaalle, jossa äiti odottaa meitä. Perjantaiaamuna joukkoon liittyy myös Kuopion Veli. Asialistalla on perinnönjako ja sen toimituksen lopputuloksena pitäisi minusta tulla Lautakankaan uusi emäntä. Mietin, kuinka tuon asian oikein ilmaisisi, koska kolhon kalsealta tuntuu sanoa "Lautakangas siirtyy minun nimiini". Sekin tapahtuu, mutta kuva huivipäisestä Sirkku-mummelista Lautakankaan pihamaalla on paljon kotoisampi.
Koko kesäkuun tuota asiaa maistelin kielelläni ja se tuntui oikein hyvältä. Miehenikin koki, että olemme juuri oikeassa paikassa. Nyt asioiden rattaat siirtyvät sieltä suurempien pyörien puolelta oikein ison välyksen eteenpäin ja olemme kiitollisia Taivaan Isälle, kun hän on näyttänyt askeleen kerrallaan, kuinka tulee edetä.

Suurten asioiden hoitamisen lisäksi odotan malttamattomana marjametsiä ja puutarhamarjoja.
Teen parhaani sen eteen, etten sekoaisi onnesta.

10 kommenttia:

  1. Älä nyt sekoakaan! Riittää kun esimerkiksi täälläkin yhdeltä muorilta pääsi itku, kun luki ihania uutisiasi. Tulossa on tosiaan iso harppaus.

    VastaaPoista
  2. Kuule, kyllä pienessäkin perheessä jaettiin lasten kesken, jos toinen jotain sai. Puolin ja toisin. Vielä aikuisenakin on sama tapa. Jos jollekin jotakin ylimääräistä laittaa kyllä se ainakin minulla on isosisko. Parasta lapsena kuitenkin oli ajan jakaminen, ei tavaaran, sisareni kun oli ja on sen verran vanhempi minua.

    Onnittelut emännyydestä.

    OP

    VastaaPoista
  3. Ihanat ovat viikon kiireesi ja jännittävä perjantai-päivä tulossa. Rutosti onnea Lautakankaan uudelle emännälle!

    VastaaPoista
  4. Onnea onnea uudelle Lautakankaan emännälle!Iloitsen teidän kanssanne!

    tv Leena

    VastaaPoista
  5. Voi kuinka onnellisia asioita siellä ja täälläkin.
    Minä olen onnellinen, kun poika sai vihdoin töitä.
    Ja iloitsen jokaisesta marjasta vieläkin, vaikka olen kerännyt ja saannut jo paljon. ...

    VastaaPoista
  6. Varmaan jakamiseen vaikuttaa moni asia, ei ehkä niinkään lapsien lukumäärä. Vanhempien esimerkillä ja opetuksella on vaikutusta, enemmän tai vähemmän,mm.

    Ihanasti kirjoitat, iloisia uutisia!

    VastaaPoista
  7. Iloitsen kanssanne tästä kaikesta mitä hyvää odottaa teitä ja uskon että ette kadu muuttos maalle. Kaikkea hyvää koko perheelle,

    VastaaPoista
  8. Jännittäviä uutisia! Paljon onnea jo etukäteen!

    VastaaPoista