Hyvä mieli siivoamisesta

Kristillisen koulun uutiskirjeessä kerrottiin, että koululle tarvitaan siivoojaa. 17-vuotias oli koululla käydessään entiselle opettajalleen maininnut, että voisi tulla koululle vaikka siivoamaan. Kun minä luin uutiskirjettä, tunsin, että tuohon tehtävään olisin valmis tarttumaan. Sovimme tytön kanssa, että tarjoudumme yhdessä työhön.

Tuossa koulussa on aina ollut lapsilla ja henkilökunnalla vanhanaikainen siisteyskäsitys. Siihen kuuluu, että lattioille ei heitellä roskia, kengät riisutaan ulkoeteisessä ja tavarat pyritään pitämään paikoillaan. Nykyaikainen siisteyskäsitys useimmissa kouluissa on, että sotku ei haittaa, siivoojat on sitä varten, että siivoavat sotkut.

Siivoojan tehtävään ei ollut tunkua, joten meidät hyväksyttiin työhön! Kävin eilen tutustumassa kouluun siivoojan näkökulmasta ja totesin, että vaikka neliöitä on hulppean omakotitalon verran, on itse työ helppoa ja nopeaa. Toki kaikkialla näkyi myös aikaisemmin tehtävää hoitaneen opettajan ja kanslistin tarkka työnjälki ja oppilaiden työpanos opiskeluympäristönsä kunnossapitoon.
Näillä näkymin käyn alkuviikosta siivoamassa "kriittiset" paikat, kuten eteiset, wc:t ja yleiset tilat ja loppuviikolla tarkemmin opetustilat ja toimistot.

Eilen minulla oli harjoittelukäynnillä apuna innokas Kaisa, ekaluokkalainen ja 13-vuotias kuudesluokkalainen.
Ei käy väheksyminen tyttöjen työpanosta: ekaluokkalainen pyyhki koko koulun pulpetit ja tuolit. Kuudesluokkalainen pesi vessat, imuroi yleiset tilat ja tyhjensi kaikki roskikset.

Kun illan hämärtyessä kävelimme koululta raitiovaunupysäkille, tytöt totesivat, että "voi, miten oli kiva siivota omaa koulua!"
Olin pariin otteeseen patistanut tyttöjä, että voivat lähteä jo etukäteen kotiin, mutta he halusivat ehdottomasti siivota kanssani loppuun asti.

Siivoaminenhan on sen takia niin palkitsevaa ja mukavaa työtä, että näkee heti työnsä tuloksen. Se, mikä teki tuosta siivouksesta niin kiitollista, oli tietysti se, että työ tuottaa niin monelle mielihyvää, kun he maanantaina tulevat siistiin kouluun jatkamaan työtään.

Lisäksi tietysti ajattelen, että tuo työ käy hyvästä harjoittelusta, jos joskus laitan pystyyn omaa yritystä.
Kotipalvelualan yritys on haavelistallani jossakin sijalla 3 tai 4. Mitään en menetä siinäkään, jos jää pelkäksi haaveeksi. Tällä hetkellä minulle riittää, että siivoaminen on minulle mieleistä työtä.