taittaa niskan makeannälältä. Itsetehtyä leivonnaista syödessä ei tule läheskään niin huono omatunto, kuin jos pistelee kaupan karkkeja.
Nämä on ehdottomasti parhaita kookosleipiä, joita olen tehnyt. Kookosta tekee mieli muutaman kerran vuodessa ja silloin tehdään kookosleipiä. Harva lapsi meillä näihin koskee, mutta silloin selviääkin pienellä annoksella.
(maidoton,gluteeniton)
2 munaa
180g sokeria
200g kookoshiutaleita
50g perunajauhoja
0,3tl leivinjauhetta
ripaus vaniljasokeria
Erottele keltuaiset varovasti erikseen. Vatkaa valkuaiset ja sokeri marenkimaiseksi, kovaksi vaahdoksi. Sekoita nuolijalla vaahtoon keltuaiset. Lisää siivilän läpi keskenään sekoitetut jauhot. Lisää kookoshiutaleet ja sekoita taikina tasaiseksi.
Tee kahdella ruokalusikalla vajaan ruokalusikallisen kokoisia kekoja pellille leivinpaperin päälle. Jätä reilu leviämisvara. Paista 180 asteessa n.9 minuuttia. Vahdi paistumista, älä päästä leivonnaisia ruskistumaan.
Herkullista varmaan.
VastaaPoistaKiva kun on maidoton ja gluteiiniton vaihtoehto ja kuitenkin herkullinen.
Kun itse olen ruokavaivainen, niin usein olen saanut kommentteja, että mauton, hajuton jne. vain kelpaa... ei se nyt sentään ihan noin ole, kuten osoitat!
Moneen tarvitaan vain vähän aineksia, joista tulee maukasta naposteltavaa.
Oi tuota täytyy kokeilla.
VastaaPoistaKiitos ohjeesta.♥
Kuulostaa maukkaalta,mutta miksi kaupan herkkuja popsiessa pitäisi potea huonoa omaa-tuntoa??
VastaaPoistaAnonyymi: siksi, kun hammaslääkäritädit pitää minulle terveyskasvatusoppitunnin lähes joka siunaaman kerta, kun käytän lasta hammaslääkärillä. Ja oppitunnin aihe on: ei sokeripitoista syötävää lapsille, eikä happamia mehuja.
VastaaPoistaArvaas vaan, että niitä lapsia ja hammaslääkärireissuja minulla piisaa...viime viikollakin taisi olla peräti kolme käyntiä ja tulevalla kaksi.
Kun ostan kaupasta namia, en osaa ostaa vain itselleni, vaan sitten on karkkipäivä koko perheellä.
Ja eihän karkkipäivä ole kovin usein, jos se on meillä noin kerran kuukaudessa?
Eli ei pitäisi kyllä tulla huono omatunto.
(Ja näin sitä selitellään namin syömistä.)