maanantai 21. marraskuuta 2011

Nukketalo

Aamupäivällä oli äitien virkistyspäivä.
Kaikki sai alkunsa siitä, että eräällä blogini lukijalla oli tarpeeton nukketalo. Hänelle oli tullut mieleen, josko meidän tytöt tykkäisivät askaroida talon parissa. Itse olin jo parilla viime kierrätyskeskuksen käynnillä katsellut nukkekotia, mutta ei vielä löytynyt. Lelujen ostamista uutena haluan välttää viimeiseen asti, koska maailma on pullollaan käytettyjä, leikkijäänsä odottavia leluja.
Sovimme siis, että tulen aamulla nukkekotia hakemaan. Reissusta muodostui kaikenkaikkiaan virkistävä kyläilyreissu ja talon lisäksi saamani tuliaiset ovat luoneet tänne lähes joulun tunnelmaa. Kaksi pientä tyttöä hyräilee ja leikkii onnellisena.
Blogin kirjoittaminen tuo mukanaan miellyttäviä sivujuonteita, joita ei ole voinut etukäteen arvata kohtaavansa.
Terveisiä vaan sinne Ryytimaantielle.

. . .

Mies tekee työtään sisulla. Viime yönä hän oli kolmen pintaan kotona. Kun tulin kyläilyreissulta, mies oli juuri herännyt ja töihin lähtöön oli vajaa tunti aikaa. Kysyin, kuinka työ oli sujunut. Työ oli sujunut ihan hyvin. Yksi matkustaja vain oli nimittänyt kuljettajaa satiaiseksi.
Mitä yhteistä on satiaisella ja kuljettajalla, joka pyytää matkustajaa maksamaan matkansa?

Eilisen 11-tuntisen päivän vastapainoksi miehellä on onneksi tänään vain vajaan kuuden tunnin työpäivä. Ehkä sauna työpäivän päätteeksi vie ajatukset työmaalta.

...
Liv-kanavalta tulee arki-iltaisin klo 18 .30 Pienten perhe (Little People, Big World). Olen kovasti tykästynyt perheen elämän seuraamiseen, kun puolen tunnin sohvalla istuskelu on vielä aikatauluni rajoissa.

Tirtetan aikatauluun sopi hyvin kuuden tunnin nukketaloleikki. Edelleenkin hänellä jalat liihottaa kevyesti ja "tää on ihana päivä".

7 kommenttia:

  1. Voi miten iloinen juttu tytöille! On hienoa kun löytyy hyviä ihmisiä jotka huomaavat tarjota tuollaisen aarteen lapsille!

    VastaaPoista
  2. Kyllä oli ilo tavata. Minä niin arvostan korkealle pienten lasten äidit ja varsinkin ison perheen voimamoottorit.
    Mukavaa, että tavarat pääsivät käyttöön: Turhahan niitä on tyhjänpanttina nurkissa (=pöydän alla) säilytellä.
    Kaikkea hyvää sinne metrolinjan päähän.

    VastaaPoista
  3. Tää on niin jännä juttu miten asiat järjestyy. Musta on viime aikoina tuntunut siltä vähän väliä. :)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, kun voi saada ja antaa!
    Viisasta poistaa tarpeetonta tavaraa.
    Joulu joka päivä, sanoisi joku.

    VastaaPoista
  5. Ompas miehelläsi hirveät työajat...tai siis pitkät päivät...sinua tuossa jo tarvitaankin...☺

    VastaaPoista
  6. Onpas kiva ihminen, joka nukkekodin lahjoitti :)
    Miekin tykkään katsoa Pienten perhettä. Nauhoitan, jos en ole jotain jaksoa katsomassa kotona :)

    VastaaPoista
  7. Arvaapa vaan, Sirutuuli, että se kiva ihminen lahjoitti myös pinkan lakanoita, pussillisen kutomiaan (ihania) sukkia, vaatekassillisen ja omena-ruusukvittenihilloa (josta tulikin sunnuntaiaamun paahtoleivänpäälisherkku) ja minulle valkoiset kirkkolapaset. Ne on niin kauniit, etten ikänä ole nähnyt niin kauniita lapasia. Otan ne perunkirjoituspäivänä Kangasniemelle mukaan, jotta voin näyttää ne äidilleni.
    Vaikka en ole tavaran perään, niin sydäntä lämmittää vieläkin hänen kaunis anteliaisuutensa.

    Eikö olekin ollut nuo jaksot koskettavia, joissa Matt organisoi apua irakilaislapsille?
    Olen seurannut Roloffien kotisivuja ja he ovat nykyään lähes päätoimisesti mukana hyväntekeväisyystyössä. Sarjan kuvaukset on jo lopetettu.

    VastaaPoista