Koska tämä viikko huipentuu vasta perjantaina Kangasniemelle lähtöön, on koottava ajatuksensa, jotta viikon muut hoidettavat asiat tulee järjellisesti hoidettua.
Kun eilen illalla juttelin äidin kanssa puhelimessa ja ajattelin mummolakäyntiä, alkoi sormenpäitäni pistellä. Sanoin äidille, että nyt tiedän, mitä sanonta "sormet syyhyää" oikein tarkoittaa. En muista, milloin jännittynyt odotus olisi purkautunut noin selvänä "fyysisenä oireena". Kyllähän nyt "perhosia on vatsassa" ja muuta sen sellaista, mutta lähdön tuntuminen sormissa olikin ihan uutta.
Muistilistaa, mitä pitää muistaa ottaa mukaan, alan jo varmaan tänään väsätä. 17-vuotias on luvannut tehdä lakkajuustokakun meille hirvipaistin jälkiruuaksi. Torppasin mummon ehdotukset jostakin ruokapaikasta perunkirjoitusten jälkeen ja menemme siis kotiin syömään hirvipaistia ja papan perunoita. Mitä muuta olemme aikoneet saada aikaan kirkollakäynnin lisäksi, onkin sitten niin paljon, että joulukuun päivänvalo taitaa loppua kesken. Mutta pääasia on nyt se, että tärkeät asiat saadaan hoidettua.
Haikailuni "mitähän minä tekisin" on saanut päivänselvän vastauksen. Keskityn entistäkin suuremmalla tarkkaavaisuudella ja ajatuksella perheen hyvinvointiin ja lasten asioiden hoitamiseen. Vaikka olen täällä lähes aina läsnä, tulee tilanteita, jolloin jonkun lapsen viestit jäävät huomaamatta. Kaikki lapset kun eivät tule suoraan asioitaan puhumaan, eivät huoliaan toitottele. Eritoten on äidin kaikkien huomioaistien oltava valppaina, jos kyseessä on lapsi, jolla on todettu kielellisiä vaikeuksia. Silloin lapsen viestiminen täytyy tulkita paljon muustakin kuin sanallisista viesteistä.
Lapsenlapsi lisää sanallisia viestejään päivä päivältä. Tänään pappa on kuullut jo monta selvitystä alkulauseella "pappa hei, arvaa mitä..."
Hyvää adventin aikaa Sinulle! Tuleeko teille ulkopuolinen perunkirjoittaja vai teettekö sen itse?
VastaaPoistaHyvää adventtia sinullekin, Villiviini!
VastaaPoistaPankin lakimies hoitaa perunkirjoitustyön.
Hirvipaisti ja lakkajuustokakku, oikeita perunoista, nam.
VastaaPoistaNuorten lasten ja eritoten murrosikäisten huolet kaipaavat kuulevaa ja ymmärtävää korvaa ja ehkä joskus kahdenkeskistäkin juttutuokiota.
Toivottavasti Kangasniemen reissu on onnistunut, vaikka vähän kaihoisakin lienee.
Siunattua adventinaikaa koko perheelle!
VastaaPoistaMatka jatkuu - elämänmatka moninaisin vivahtein.
Matka Kangasniemelle, matkaa jälkikasvun kanssa...
Ei pääse pitkästymään eikä toivottavsti toisaalta aivan uupumaan, kun on virikkeitä yllin kyllin, vaikka ei mitään erikoista olisikaan paitsi Sinulla tuntuu olevan kodin lisäksi vaikka kuinka monta rautaa tulessa...
Siksi haluan toivottaa Hyvän Jumalan varjelusta tällekin päivälle ja viikolle
Anitta, väistämättä tulee perjantain käynnillä mieleen syyskuun 15.päivä, jolloin kävin kotona viimeksi ja hyvästelin isän. Hautajaisreissullahan emme poikenneet mummolan talossa ollenkaan.
VastaaPoistaEli haikea mieli voi tulla.
Kiitos, pappilan mummo. Monessa asiassa tarvitaan nyt Taivaan Isän asiainhoitoa.
Mukavaa, että perunkirjoitusten yhteydessä on teillä jotain kivaakin tiedossa. En kyllä muista itse kokeneeni tuota sormien syyhyämistä ihan kirjaimellisesti, mutta jostainhan sanonnan on täytynyt saada alkunsa! :)
VastaaPoista