keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Hammaslääkäri

Tirtetalla oli heti aamuhämärissä hammaslääkäri. Menimme "korvapuustihammaslääkäriin", joka tarkoittaa Kivelän hammashoitolaa. Korvapuustinimitys johtuu sairaalan kahvilan korvapuusteista, joiden tuoksu huumaa jo ulko-ovella.
Olen reilut 20 vuotta kuskannut lapsia hammaslääkäreissä satoja kertoja. Olen tutustunut kymmeniin sen alan ammattilaisiin. Meillä on ollut niin, että puolet lapsista on selvinnyt pelkillä rutiinitarkistuksilla ilman reiän reikää, mutta toisella puolella on sitten ollut reikiä enemmän tai vähemmän. Samaa ruokaa kaikki lapset syö, sama terveyskasvatus on annettu äidille vuodesta toiseen ja samat hampaidenpesuopit on läpikäyty. Tirtetankin kohtaloksi koitui pari reikää hampaissa, joista yksi paikattiin noin kuukausi sitten ja tänään toinen.
Hammaslääkäri, jonka hoitoon Tirtetta pääsi, on kyllä lasten hammaslääketieteen kunniatohtori ja emeritusprofessori. En ikinä ennen ole nähnyt niin lahjakasta lapsipotilaiden käsittelijää, kuin tuo nainen on. Siinä vaiheessa, kun viisivuotias kiipeää hammaslääkäri tuolille hampaanpaikkaustarkoituksessa, on enää turha marmattaa lapselle tai äidille, että "kuinkahan paljon teillä napostellaan tai juodaan happamia mehuja". Tällä ammattilaisella on kuitenkin niin riemukkaan kannustava ja innostava suhtautuminen lapseen, että puudutus ja paikkaus on lapselle sellaista itsetunnon kohotusta, että Tirtettakin tunsi itsensä vähintään Euroopan kuningattareksi noustessaan viiden minuutin paikkausoperaation jälkeen lääkärin tuolilta.

Ensiksikin lääkäri rupatteli lapselle innostavasti taukoamatta. Hän lisäksi tiesi, millä potilas saadaan lääkärin puolelle.Hän sanoi aluksi, että " sinun hampaat hoidetaan nyt timantilla ja ruusulla!"
Kun Tirtetta paikkauksen tuoksinnassa piipitti välillä "haluavansa kotiin", lääkäri otti häntä kädestä ja sanoi:
"kultapieni, sinä ole niin reipas tyttö, tämä on ihan kohta valmis ja sitten pääset kotiin".
Välillä lääkäri sipaisi hellästi poskesta, kehui ja kannusti.

Kun viisivuotiaan hampaiden hoito oli tuollainen itsetuntoa kohottava kokemus, olisi ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka sama lääkäri käsittelee 99-vuotiasta potilasta. Hänellä oli ollut jokin aika sitten niin iäkäs asiakas.

Taito käsitellä lasta noin jännittävässä, monia lapsia myös pelottavassa tilanteessa, on aika harvinainen. Useimmat hammaslääkärit ovat täällä ystävällisiä ja asiallisia, mutta noin totaalinen onnistuminen työssä lapsen huomioonottamisen hienosäätöä myöten on hyvin harvinaista. En usko, että kukaan voi enää paremmin tuota tehdä.
Kuinka monta kertaa, äidit, lapsenne on pompannut hammaslääkärin tuolista puudutuksen ja paikkauksen jälkeen silmät sädehtien ja ääni onnesta raikuen:
- "Äiti, se oli tosi kivaa! Ei sattunutkaan yhtään!"

10 kommenttia:

  1. On hienoa, kun tapaa todellisen ammattilaisen, joka varmasti myös nauttii työstään. Silloin nauttii asiakkaatkin!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa kivalta lääkäriltä!

    Täällä on ollut koululaisten hammaslääkärinä todellinen kauhusetä.. mun mieskään ei kerran käytyään suostunut sille enää menemään!!! Iski porat suuhun eikä edes kysynyt että puudutetaanko.. mulle se kerran NAUROI kun sanoin että laitat sitten puudutuksen (menin sille kun oli ihan pakko mennä eikä muille saanut aikaa..). Lapset kuulemma itki siellä, se ihan rähisi lapsille.. Onneksi on nyt eläkkeellä mokoman kamala äijä!!

    Ton miehen vaimo sitten oli sellanen suuhygienisti. Ja aivan eri kastia kuin miehensä, se aina kysyi lapsilta että haluatko prinsessa-lakkaa vai formula-lakkaa (joka oli siis tasan samaa ainetta kuitenkin molemmille..). Se oli oikein asiallinen nimenomaan lasten kanssa.

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että on tuollaisia lapsiystävällisiä hammaslääkäreitä. Itselläni on kokemuksia monista ärisevistä hammaslääkäreistä ja porauksista ilman puudutusta. Vuosi sitten oli kyllä tosi ihana kokemus, edes puudutuspiikki ei sattunut.

    VastaaPoista
  4. Minunkin pitäisi päästä tuommoiselle hammaslääkärille. OP

    VastaaPoista
  5. Meidänkin paikkakunnalla oli aikoinaan sellainen kauhutarinoiden hammaslääkäritäti. Itselläni on hänestä yksi ikävä muistikuva, ajalta jolloin en ollut vielä edes koulussa. Pikkuveljeni lopulta kieltäytyi avaamasta suutaan hänelle, ja joutui vaihtamaan kouluhammaslääkärikäynnit toisaalle. Huhhuh, en ihmettele vaikka niin monet aikuiset potevatkin hampilääkärikammoa, jos pienestä pitäen joutuvat kokemaan moista!

    Tuollainen ihana ja huomaavainen lääkäri ansaitsisi kerrassaan palkinnon toiminnastaan. Viimeisin, jolla itse kävin, oli kyllä myös oikein mukava ja täysi ammattilainen. Toivottavasti heidän koulutukseensa nykyään sisällytetään myös jonkinlainen "potilaiden käsittelykurssi", eikä jätetä sitä puolta ainoastaan lääkärin oman tuntuman varaan!

    VastaaPoista
  6. Ihana lääkäritäti...☺

    Irmastiina

    VastaaPoista
  7. Kiva, nyt neitonen uskaltaa lähteä seuraavankin kerran hammaslääkäriin niin tarvittaessa.
    Kymmenen plus ja papukaijamerkki tuolle lääkärille...

    VastaaPoista
  8. Oih - melkein tunnen korvapuustien tuoksun!
    Meillä oli eilen myös hammaslääkärikäynti, täällä kun vasta 6 vuotiaana aloitetaan tarkistukset. Kaikki hyvin, reikiä nolla eikä edes "jääkaapin" kokoinen afrikkalainen hammaslääkäri pelottanut.

    Valoa joulukuun ensimmäiseen päivään!

    VastaaPoista
  9. Olipas mukavan tuntuinen lääkäri! Tuollaisia kun kasvaisi joka nurkalla niin palot hammaslääkäriä kohtaan pienenisi!

    VastaaPoista
  10. Hienoa kuulla, että hammaslääkärissä meni hyvin! Sisareni asuu Kymenlaaksossa, ja hänen tyttärellään oli juuri ensimmäinen aika hämmäslääkärille. Kehui myös asiakaspalvelua, oli ollut miellyttävä kokemus. On tärkeää, että pienten lasten kanssa nämä reissut menevät hyvin, niin on sitten mukava mennä jatkossakin tarkastuksiin.

    VastaaPoista