Hammaslääkäri

Tirtetalla oli heti aamuhämärissä hammaslääkäri. Menimme "korvapuustihammaslääkäriin", joka tarkoittaa Kivelän hammashoitolaa. Korvapuustinimitys johtuu sairaalan kahvilan korvapuusteista, joiden tuoksu huumaa jo ulko-ovella.
Olen reilut 20 vuotta kuskannut lapsia hammaslääkäreissä satoja kertoja. Olen tutustunut kymmeniin sen alan ammattilaisiin. Meillä on ollut niin, että puolet lapsista on selvinnyt pelkillä rutiinitarkistuksilla ilman reiän reikää, mutta toisella puolella on sitten ollut reikiä enemmän tai vähemmän. Samaa ruokaa kaikki lapset syö, sama terveyskasvatus on annettu äidille vuodesta toiseen ja samat hampaidenpesuopit on läpikäyty. Tirtetankin kohtaloksi koitui pari reikää hampaissa, joista yksi paikattiin noin kuukausi sitten ja tänään toinen.
Hammaslääkäri, jonka hoitoon Tirtetta pääsi, on kyllä lasten hammaslääketieteen kunniatohtori ja emeritusprofessori. En ikinä ennen ole nähnyt niin lahjakasta lapsipotilaiden käsittelijää, kuin tuo nainen on. Siinä vaiheessa, kun viisivuotias kiipeää hammaslääkäri tuolille hampaanpaikkaustarkoituksessa, on enää turha marmattaa lapselle tai äidille, että "kuinkahan paljon teillä napostellaan tai juodaan happamia mehuja". Tällä ammattilaisella on kuitenkin niin riemukkaan kannustava ja innostava suhtautuminen lapseen, että puudutus ja paikkaus on lapselle sellaista itsetunnon kohotusta, että Tirtettakin tunsi itsensä vähintään Euroopan kuningattareksi noustessaan viiden minuutin paikkausoperaation jälkeen lääkärin tuolilta.

Ensiksikin lääkäri rupatteli lapselle innostavasti taukoamatta. Hän lisäksi tiesi, millä potilas saadaan lääkärin puolelle.Hän sanoi aluksi, että " sinun hampaat hoidetaan nyt timantilla ja ruusulla!"
Kun Tirtetta paikkauksen tuoksinnassa piipitti välillä "haluavansa kotiin", lääkäri otti häntä kädestä ja sanoi:
"kultapieni, sinä ole niin reipas tyttö, tämä on ihan kohta valmis ja sitten pääset kotiin".
Välillä lääkäri sipaisi hellästi poskesta, kehui ja kannusti.

Kun viisivuotiaan hampaiden hoito oli tuollainen itsetuntoa kohottava kokemus, olisi ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka sama lääkäri käsittelee 99-vuotiasta potilasta. Hänellä oli ollut jokin aika sitten niin iäkäs asiakas.

Taito käsitellä lasta noin jännittävässä, monia lapsia myös pelottavassa tilanteessa, on aika harvinainen. Useimmat hammaslääkärit ovat täällä ystävällisiä ja asiallisia, mutta noin totaalinen onnistuminen työssä lapsen huomioonottamisen hienosäätöä myöten on hyvin harvinaista. En usko, että kukaan voi enää paremmin tuota tehdä.
Kuinka monta kertaa, äidit, lapsenne on pompannut hammaslääkärin tuolista puudutuksen ja paikkauksen jälkeen silmät sädehtien ja ääni onnesta raikuen:
- "Äiti, se oli tosi kivaa! Ei sattunutkaan yhtään!"