tiistai 8. marraskuuta 2011

Rukousvastauksia

Edellisen kirjoituksen kommenteissa kävimme keskustelua rukoilemisesta, rukousvastauksista ja ihmiselämän vaikeuksista. Tartun aiheeseen uudelleen, koska olen hyvin innoissani tämänaamuisesta rukousvastauksesta.

Kerron ensin parin vuoden takaisesta rukousvastauksesta, paremminkin avusta, jonka Jumala järjesti, ennenkuin olin edes ymmärtänyt rukoilla asiaan ratkaisua.
Minulla oli toista tuhatta maksanut suuri pyykinpesukone, jonka ohjelmavalitsin hajosi. Korjausliikkeestä sain tiedon, että tilattava varaosa maksaa 650e. Kun laskeskelin siihen päälle asentajan kulut, minulta pääsi itku. Itku sen takia, että a) minulla ei ollut laittaa lähes 800e pesukoneen korjaukseen b) tuntui arveluttavalta ruveta korjaamaan sillä rahalla pesukonetta, jolla oli jo pesty yli 2000 kertaa.
Taloyhtiön pesutuvassa yhden koneellisen pesu näkyi kolmena eurona puhelinlaskussa. Meidän kolme koneellista / päivä -tahdilla ei sekään ollut pitkäaikainen ratkaisu.
Olin ajatusteni kanssa umpikujassa. En nähnyt mitään ratkaisua tilanteeseen.

Iltapäivällä Pikkuveljeni poikkesi kylään. Tavallisesti en itkujani hänelle itke, mutta pesukoneettomuus on minulle henkilökohtainen katastrofi ja itku vain jatkui.
Pikkuveli mietti hetken ja selasi puhelimestaan esille työpaikkansa nettisivut. Hän näytti minulle kuvaa pyykkikoneesta ja kysyy:
- "Jos sinulle kelpaa kiinalainen kahden sadan pyykkikone, niin tuolla varaosan hinnalla niitä saa kolme."

Siltä istumalta Pikkuveli käveli naapuritaloon työpaikalleen ja tulee sieltä pesukone nokkakärryssä. Hän asentaa koneen paikoilleen rikkimenneen koneen viereen ja minä aloitin pyykinpesun.

Tapaus "pyykkikone" opetti minulle, että aika usein Jumala käyttää ihmisiä apunsa lähettiläinä. Omat ajatukseni olivat niin urautuneet vanhan koneen säälimiseen, että en löytänyt ongelmaan mitään muuta kuin kalliin ratkaisun. Kaksi sataa uuteen koneeseen senhetkinen rahatilanteeni salli hyvin. Tiedän senkin, että jos minulla ei sitä rahaa olisi ollut, Pikkuveli olisi tuonut pesukoneen silti ja sanonut, että maksulla ei ole kiire. Hän olisi maksanut sen itse.
Joskus apu tulee, kun osaamme ääneen sanoa tarpeemme ja Jumala lähettää oikean ihmisen kohdallemme.

Tämänaamuisen rukousvastauksen tarina. Olin koko syksyn rukoillut: "A ja S tarvitsevat lämpimät talvitakit".
Toinen pojista oli pariin otteeseen takkiasiaa jo kysellyt ja vastasin, että kyllä se jostain aikanaan järjestyy. Nyt kun syksy on ollut melko lauha, on ohuemmallakin takilla vielä pärjännyt hyvin.
Tänä aamuna vanhin tytär tuo lapsenlasta hoitoon ja kaivelee kärryjen korista isoa pussia.
- "Me kyllästyttiin näihin meidän Kanada-takkeihin. Ne on niin isot ja kuumat, siis tosi lämpimät".

En ollut kenellekään maininnut takkien tarpeesta. Rukoukseen vastattiin kirjaimellisesti: untuvatakit ON lämpimät.

Elämän suurissa ratkaisuissa Jumala on apumme, jos luotamme Häneen, annamme kunnian Hänelle ja haluamme Häntä palvella.

Kovin mielellämme muuttaisimme mummolaan jo ennen kesää 2015. Tällä hetkellä näyttää siltä, että asia järjestyy vasta mieheni päästyä eläkkeelle ja näillä näkymin se tapahtuu alkuvuodesta  2015.
Rukoilen, että siinä asiassa saisi tapahtua Jumalan tahto. Jumala tietää, milloin meille on oikea hetki sinne lähteä. Jos Hän katsoo meille parhaaksi, että menemme sinne aikaisemmin, Hän järjestää asiat niin selkeästi kuntoon, että näemme ratkaisun ihan selvänä.
En rukoile " anna meidän sukkelasti päästä muuttamaan!", koska se toteutuessaan ei välttämättä olisi meille hyvä ratkaisu.
Hänen aikataulunsa on täsmällinen ja tarkka. Hän itse valvoo aikataulunsa toteutumista.
(Jumalan tarkasta aikataulusta tuli mieleeni isäni poislähtö. Siitä on kerrottu kirjoituksessa "Pappa lähti Taivaan kotiin".)
Joskus luulemme Jumalan ohittaneen pyyntömme, mutta Hänen lempeä vastauksensa on "ei vielä".

Minulla on tällä hetkellä Jumalalle muutama pyyntö, joihin tarvitsen ratkaisun parin viikon sisällä. Kerron teille sitten, kuinka ja milloin ne asiat ratkeavat.

16 kommenttia:

  1. Olen iloinen saamastasi avusta. Itselleni ei valitettavasti käy noin ja sanon tämän 30-vuoden rukoilun tuloksena. Rukoilen yhä apua ja voimaa samoihin asioihin, mistä aloitin. Muutama rukousvastaus on tullut, mutta ne ovat osittain kyllä johtuneet siitä, että kokoan uudelleen voimani ja yritän uudelleen.

    Enemmän olen kuullut ja nähnyt sitä, että pyyntöihin ei vastata mitenkään - tai asiat menevät vielä huonommaksi. Olen itse asiassa aika ymmälläni.

    Ei tähän auta standardivastaukset siitä, että pitää vielä enemmän rukoilla kärsivällisesti tai että on rukoillut väärin tai vääriä asioita. Miksi ne samat asiat olisivat minulle vääriä asioita rukoiltavaksi kun toisille ne ovat oikeita asioita rukoiltavaksi ja he saavat niihin vastauksen. En kai minä rukouksillani voi olla vastuussa siitä, toimiiko Jumala vai ei. Olen siis ymmälläni ja ihmeissäni. En millään pahalla tätä kysele, koska tilanteeni ei tosiaan ole helppo.

    PO

    VastaaPoista
  2. Sait nopean vastauksen tarpeeseesi. Pääsit jatkamaan pyykinpesuasi. ihanaa!
    Kun vielä olin pikkuinen tyttö ja jostain valitin, että pitäis saada sitä tai tätä. äitini siihen vastasi usein, että kun kauniisti pyydät ja jätät pyyntösi isän isolle kämmenelle, se toteutuu. Niin on usein sitten käynytkin.

    VastaaPoista
  3. PO: Onko seurakunnassasi luotettavaa ns. sielunhoitajaa tai diakonia tai pastoria, jolta voisit kysyä neuvoja?

    Siunausta päivääsi, kuin myös mummelille.

    VastaaPoista
  4. Mä oon aina halunnu olla uskovainen; hädän hetkellä olis joku johon tarttua, löytää selitys tapahtumille, tai kaikella on tarkoituksensa...
    mutta, sitten skeptisyys nousee; miten jollain niin kamalalaa mitä esim.lähipäivinä on tapahtunu voi olla tarkoitus???

    Siltikin tiukan paika tullen lausun pikasen rukouksen mielessäni, ajatellen ja toivoen jonkun sen kuulevan...
    mutta, silti uskoon ei tule haluamalla(???) Kai sitä sitten jonkun merkin saa. Ja oon aina sanonu, että en halua tarrautua Jumalaan vaan ikävän paikan tähden vaan jos kutsu tulee, toivon sen "vaan tapahtuvan" ilman katastrofia...

    VastaaPoista
  5. Hei!
    Mä en mikään julkiuskovainen ole, paremminkin uskon lapsen tasolla Jumalan olevan siellä jossakin ja järjestelevän meidän "maanpäällisten" asioita. Laitan kyllä kädet ristiin kun toivon lapsille ja läheisille varjelusta joissain asoissa.
    Jollakin tasolla olen ilmeisesti fatalisti, uskon meille määrätyn jonkinlaisen tien ennakolta kuljettavaksi. Tämän tien kulkuun voi omilla valinnoillaan vaikuttaa..
    Mutta on ihana asia, että olet sinut uskosi kanssa ja koet Jumalan vastaavan rukouksiisi.
    Mutta siis pääajatus tämän päivän kommentointiini on, että toivottavasti pääsette sinne mummolaan kuitenkin pian. Jotenkin ajattelen, että osa lapsistasi nauttisi suunnatttomasti maalaiselämän mahdollisuuksista.
    Puhumattakaan sinusta ;) t. Eija

    VastaaPoista
  6. Pieni lisäys vielä tuohon Jumalan vastauksiin elämässämme.
    Mieheni tässä muistutti, että Jumala ilmestyi Abrahamille kokonaista 7 kertaa tämän elämän aikana. Abraham eli 175 vuotiaaksi. No, sehän on noin kerran 25:ssä vuodessa.
    Mieheni lisäsi, että "muun aikaa Abraham sai elää omin nokkinensa" tarkoittaen sitä, että hän joutui tekemään itsenäisiä päätöksiä, elämään oman ymmärryksensä mukaan.
    Keskustelumme miehen kanssa lähti siis siitä, että jos kaipaamme elämäämme kaikkea "tohinaa" ja suuria ihmeitä, niin suuret Jumalan miehetkin joutuivat laittamaan luottamuksensa Jumalan johdatukseen ihan armon varassa.
    Joosefille Jumala näytti paljon asioita unissa, mutta hänenkin täytyi oppia tuntemaan Jumalan mielenlaatu ja kulkea luottamuksessa.

    Jumalan tietämys asioistamme on sitä luokkaa, että Hän jokaisen hiuskarvammekin putoamisen tietää, niin turvallinen luottamus Häneen pitäisi vähitellen tuntua puseron alla. (suora lainaus mieheni puheesta)

    VastaaPoista
  7. Kiitos tuosta ihanasta vastauksestasi....tai miehesi vastauksesta...☺

    VastaaPoista
  8. Näistä sinun kirjoituksista tulee niin lämmin mieli!
    T:Minna

    VastaaPoista
  9. Samaa mieltä kuin Minna.
    Näitä on mukava lukea, kun mie olen ruvennut hirveästi miettimään itsekseni näitä asioita. Siis uskon asioita :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos taas tämän keran kirjoituksestasi. Rukousvastauksia tulee kyllä - vaan muistammeko kiittää taivaan Isää niistä.
    Tänään mieheni olit uttkimuksissa ja keuhkoista ei löytynyt sitä mitä pahinta pelättiin, varjostumat olivat poistuneet, ei siis syöpää...
    Kiitos Herralle

    VastaaPoista
  11. En tiedä miten jaksat elää niin pitkään ajatellen ja toivoen jotain tulevaa, jonka todellisesta luonteesta et silti tiedä. Välillä kirjoitat maalle muuttamisesta kuin se olisi jokin Jumalan palkinto tai tuonpuoleinen taivas, jossa kaikki olisi hyvin. Itse maalla kasvaneena en voi oikein kuvitella muuta, kuin että arkipäivän iskiessä todellisuus ei välttämättä vastaa toiveitasi. Jos taivaan riemu on vastaus hyvin elettyyn elämään, toivoisin silti mielluummin eläneeni hyvin ihan ilman taivaslupauksiakin.

    Sanot Jumalan vastanneen rukouksiisi, mutta usimmiten kun luen elämästäsi, olet se sinä itse, joka tekee asioita jotta ne tulisivat paremmiksi. Aika usein oma toiminta on kuitenkin enemmän se muutosta mahdollistava asia kuin rukoileminen tai rukouksiin vastaaminen tai vastauksen odottaminen. Ja mitä tulee näihin taivaan isän vastauksiin - toivon tosiaan, että muistit myös kiittää veljeäsi ja vanhinta tytärtäsi, koska he olivat tässä toiminnallaan niitä ongelman ratkaisijoita, vaikka kuinka heidät voi Jumalan instrumenteiksi tulkitakin. Ei se ole vain Jumalan hyvyys, johon täällä luotetaan, vaan myös lähimmiäisten hyvyys ja tuki.

    VastaaPoista
  12. Kiitos yllä olevalle anynyymille puhuttelevasta kommentista. Haluaisin itsekin ajatella kuten blogisti, mutta käytännössä olen todennut saman kuin kommentoija. Meidän olosuhteemme ovat monien asioiden summa, ja kaikki mikä ei meille tapahtuu ei varmaankaan ole Jumalan tahdon mukaista tai rukousvastausta.

    Pitäisi olla rohkeutta myöntää myös se, että aina ei Jumala vastaa, ei edes "ei vielä". Tuntuu, että Jumalasta on tehty naapurin isännän kaltainen hahmo, vaikka pohjimmiltaan kyse on mysteeristä. Kukaan ei ole Jumalaa nähnyt.

    Tuosta maallemuutosta. En myöskaan itse pystyisi elämään haaveeni kanssa "sitku" elämää, vaikka olen pitkäjännitteinen. Pyrkisin toteuttamaan niitä mahdollisimman pian, etenkin jos olen vakuuttunut siitä, että se unelma on parempi kuin nykyisyys. Teilläkin lapsetkin tuntuvat halajavan maalle. Miksei jo nyt? Ihmiset yleensä katuvat sitä, että ovat lykänneet asioiden tekemistä eläkeikään, sitten kun se eläkeikä koittaa, ei unelmien toteuttaminen olekaan mahdollista.

    PO

    VastaaPoista
  13. Lopetin juuri oman blogikirjoitukseni sanoihin "laitoin pari tilausta yläkertaan" koska tiedän, että vastaus tulee kun aika on oikea.

    Iloa ja valoa!

    VastaaPoista
  14. Anonyymeille yhteisesti:

    kirjoitan täällä näkemyksiäni ja kokemuksiani Taivaan Isästä ihan omasta näkökulmastani ja sen perusteella, kuin olen Raamatusta lukenut. Joissakin asioissa kysyn näkökulmaa mieheltäni, joka on vanhempi minua ja kokenut myös paljon Jumalan johdatusta elämässään.

    Vaikka elämäni saattaa ulkopuolisesta tuntua onnenkantamoiselta, en koe olevani oman onneni seppä. Tosin usein on niinkin, että niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan, eli niitämme, mitä kylvämme.
    Toki on vaikea ilmaista kiitollisuutaan riittävän hyvin silloin, kun on toisen ihmisen pyyteettömän avun kohteena. Pyrin silloin löytämään vastavuoroiseti itse olla jossakin tilanteessa antavana osapuolena.

    Mitä maallemuuttoomme tulee, voisimme todellakin muuttaa Kangasniemelle ja perheemme 4-6 työikäistä ilmottautuisi työttöminä työnhakijoina työvoimatoimistoon. Onhan se toki mahdollista, mutta ei meitä ketään houkuttele.
    Etenemme asiassa vähän kerrassaan, taloakin pitää remontoida ennen sinne tuloamme.
    Olen asunut elämäni ensimmäiset 18 vuotta samalla paikalla hyvin alkeellisissa oloissa, enkä usko, että aika on kullannut muistoja elämästä ilman sisävessaa ja vesijohtoa.

    Kiitos molemmille kiinnostuksestanne ajatuksiani kohtaan ja rohkeista kommenteista.
    Täällä on vapaus ilmaista mielipiteensä ja uskonsa tai uskomattomuutensa.

    VastaaPoista
  15. Heippa!

    Minäkin olen saanut rukousvastauksia, joskus ihan ihmeitäkin on tapahtunut, mutta se rauha minkä saa rukoiltuaan jonkun asian puolesta on jo itsessään rukousvastaus:)Jumala ei kuitenkaan ole automaatti ja aina vastaa minun haluamallani tavalla...vataus voi olla myös EI tai odota.....

    VastaaPoista