Juhlia tiedossa

Eilinen posti toi kutsun juhliin, jotka tuntuu hauskalta jo ajatuksissa.
Lähisuvun perhe on tehnyt yhdessä kahden tuttavaperheensä kanssa huippukeksinnön: he viettävät kolmen perheen kolmen tyttären lakkiaiset yhteisjuhlina.
Tytöt ovat pienestä pitäen olleet ystävyksiä ja yhdessä juhlistettu koulutyön merkkipaalu antaa varmasti paljon ihania muistoja, kun väistämättä tulevaisuus johdattaa lakkinsa saavia uusille urille.
Tiedän perheillä olevan paljon yhteisiä tuttavia, joten vieraiden viihtyminen suurjuhlissa onnistuu taatusti.

Kolmen perhekunnan ruokaexperttien yhteisponnisteluiden tulokset juhlien pitopöydässä takaa myös kylläiset ja hyvinsyöneet vieraat. Perinteiden mukaan jo tarjottavien katselu on saanut vieraat haukkomaan henkeään ja etsimään tukevaa tuolia alleen.

Ajatus tämän pienperheen viemisestä juhlille on kutkuttava. Eihän siihen tarvittaisi kovinkaan paljoa muuta, kuin vuokralinja-auto. Meidän isillä kun on vielä lomaakin jäljellä kesäkuun alussa. Kuuden tunnin ajomatka olisi silkkaa riemua ja matkan varrelta voisi poimia mukaan kaikki kyytiä vailla olevat sukulaiset ja peukalokyytiläiset.
Muutama pikkuseikka tekee reissuunlähdön kuitenkin kyseenalaiseksi: kun meilläkin on varauduttu samana päivänä juhlistamaan neljänneksi vanhimman lapsen ylioppilaaksipääsyä. (Tosin varmuudella juhlat laitetaan pystyyn vasta ylioppilastutkintolautakunnan terveisten jälkeen.) Tokihan voisi tehdä niinkin, että pakkaamme pojan juhlatarjottavat mukaan ja siirrämme juhlat sinne toiselle puolelle Suomea. Siinähän ne menisi neljä juhlittavaa missä kolmekin.

Realisti minussa kuitenkin tyrmää ajatuksen aika nopeasti, vaikka tiedän, että tyttöjen isoista juhlista tulee jotakin sellaista, mitä tytöt perheineen ja vieraat muistelevat vielä pitkään. Me jatkamme omien juhlien suunnittelua ja iloitsemme mukana kaikkien tänä keväänä valmistuvien kanssa.

Mutta mitähän se ylioppilaspoika oikeastaan tykkää Saaran ajatuksesta koristella juhlapaikkana oleva kerhohuone vaaleanpunaisilla ilmapalloilla?