Kotiäidin ihanaa velttoilua tällä viikolla

Minä pitkästyn ja tylsistyn, jos olen kotona yksin, eikä ole mitään tekemistä. Ainakin toistaiseksi tilanne on niin. Varmasti joskus tulee aika, että siitä nauttii ja sitten onkin sen elämänvaiheen vuoro.

Tässä elämänvaiheessa olen yksin kotona ehkä tunnin kolmessa kuukaudessa. Viimeksi sellainen tunti oli huhtikuussa ja silloin totesin, että onpas hiljaista. Nyt ei ole mitään pelkoa yksinäisiin tunteihin pitkään aikaan. Tämä viikko, jos edellinenkin, näyttää olevan ratkiriemukasta aikaa. Viime viikolla tein seitsemän eri lääkäri- ja hammaslääkärireissua ja yksi tuli perjantai-iltana ihan varoittamatta. Lauri-poika pelasi pihassa sählyä rullaluistimet jalassa, kompastui mailaansa ja kaatui ranteensa varaan asfaltille. Käsi oli arvatenkin hyvin kipeä ja teimme tarkistusröntgenkäynnin Lastenklinikalle. Onneksi ei löytynyt murtumaa. Kolme tuntia haukottelimme sairaalan käytävillä ja minun kotihommiin tuli kolmen tunnin vaje.

Lauantaiset lakkiaiset tarkoittaa onneksi vain 30 hengen ruokavarausta. Lämmintä ruokaa en kerhohuoneessa tarjoile, mutta suuren lapsijoukon huomioiden varaudun monipuoliseen mieleiseen syötävään.
Onneksi mies haki kerhohuoneen avaimen jo eilen ja käytin illan kerhohuoneen siivoukseen. Ihmisten siisteyskäsitys on niin laaja asia, että se, mikä on toiselle "siisti", onkin toiselle kauhistus. Kun pesin pöytiä ja tuoleja, Saara juoksenteli paljain jaloin kerhohuoneen lattialla. Jalat olivat niin mustat, että en antanut lupaa laittaa kenkiä enää jalkaan, vaan tyttö sai kipaista paljasjaloin kotiin pesulle.
Toiseen kertaan saa lattian pestä vielä ennen juhlia, koska tavaroiden kantamisessa tulee hönnättyä edestakaisin.

Sen lisäksi, että tähän viikkoon mahtuu kymmenen koululaisen koulun päättäjäisiä ja kevätjuhlia, onnistui Kampaajatyttö yllättämään omatoimisuudellaan. Hän sai kaveriasunnon kesäkuukausille ja rahtaa tavaroitaan kuulema lauantaina. Onneksi on sopimus vain kolmesta kuukaudesta, koska siinä ajassa ehtii asuintoveri kyllästyä neuvomaan kodinkoneiden käyttöä ja siivoamaan varpaistaan Kampaajatytön hiustenpidennysten mustia irtokarvoja. Kampaajatytöllä kun kuuluu opiskelun tähän vaiheeseen jos vaikka minkä karvalisäkkeiden liimailua ja klipsimistä ja oma pää on ensimmäinen hyvä paikka harjoitella.

Muuten olen ollut tyytyväistäkin tyytyväisempi, että perheessä on oma parturikampaaja. Jos ennen meidän pojat näyttivät hiustensa puolesta naapurimaan katulapsilta, kun äiti ajeli heidän hiuksensa koneella sängelle, niin nyt he näyttävät minun mielestäni useimmiten parturissakäynneiltä keskivertosuomalaislapsilta. Tosin ei tahdo Kampaajatytön vapaa-aika oikein riittää kaikkien jatkuvaan saksimiseen. Mutta hyvä, että harjoituspäitä löytyy omasta takaa tarpeeksi.

Talouskoululaiselle täytyy keksiä kohta uusi nimi, koska hänen koulunsa loppuu. Mummolassa hän kesälomansa aloittelee ja yhdessä jännitämme kesäkuun 15. päivä saapuvia kirjeitä koulupaikoista.

Mummola on puheissa päivittäin. Lauri-poika lämmitti sydäntäni tokaisemalla yhtenä päivänä:
- Käyn aina netistä katsomassa kuvia meidän Kangasniemen -kodista.
Hyvin näyttää muutkin lapset sisäistäneen asian, että kohta täältä lähdetään!