- Täällä haisee ihan mummolalta! on hihkunut yksi jos toinenkin tänä iltana tullessaan keittiöön avonaisen parvekkeen oven lähelle.
Naapurikerrostalossahan on sellainen arkkitehtuurin riemuvoitto parvekkeiden varustelussa, että takka on sisätilojen sijaan parvekkeella. Satunnaisesti joku sitten polttaa puitakin takkapesässä ja tällaisella tyynellä ilmalla koivuhalkojen nostalginen palamishaju tunkeutuu meille sisälle.
Mummolan ominaishajuun savunhaju on kuulunut niin kauan kuin "uusi" talo on ollut olemassa. Jos nimittäin unohtaa liesituulettimen täydelle teholle ja alkaa sytyttämään pannuhuoneen kattilan alle tulta, saa hyvät savuaromit sisätiloihin. Nenänsä ja kantapäänsä kautta on tulensytyttelijät saaneet sitä vuosien varrella opetella.
Kun äitini laittaa Pikkuveljen mukana vaatenyssäköitä, on meillä aina oma intohimoinen rituaali vaatepussin äärellä: kaikki nuuhkivat vaatekappaleita ja villasukkia syvään henkeään vetäen mummolan tuoksua, sulkevat silmänsä, pidättävät hetken hengitystä ja sanovat sitten hitaan nautinnollisesti:
- Aah...tuoksuu ihan mummolalta.
Muistoja herättävä haju,se jos mikä,auttaa taas jaksamaan eteenpäin!Muutto sen kuin lähenee:)Tykkään poltto-puiden hajusta ja uunissa palavasta tulesta!!
VastaaPoistaIkävä omaan vanhaan kotiin, ikävä varmaan isääkin. Tuo kaikki korostuu noissa tuoksuissa...
VastaaPoistaMutta ehkä kesällä pääset käymään
Minä tunnustan haistelevani poikani inttivaatteita pojan kotilomilla :) Haisevat ihanasti savulle ja metsälle! Tuossa kun eteisen naulakossa viikonlopun riippuvat, niin minä kuljen eteisen läpi usein, ihan vaan vetääkseni sisääni tuota lohduttavaa tuoksua. (Hikisiä paitoja ja sukkia en sentään nuuhki! Ne lentävät pesukoneeseen saman tien.)
VastaaPoista