sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Naapurin papan tarinaa sunnuntaiaamuna kello 7

Tänä aamuna papan kahvimaito oli jo päässyt vanhenemaan. Pappa itse ei kahvimaitoa tarvitse, mutta oli pitänyt vieraita varten varalla. Sanoin, että voin juoda mustanakin. Pappa sanoi, että kahvi ei närästä, jos juo mustana ja kahvi maistuu kahvilta ilman maitoa.
Pappa osaa keittää hyvän kahvin. Se on todella hyvää. Taidan opetella juomaan kahvini ilman maitoa.

Kahvia maistellessani tulin sanoneeksi, että minä olin isän tyttö. Pappa sanoi, että hän oli isän poika.
Ja sitten hän alkoi kertoa.
Metsäkissan pentu oli kuulema ollut hyvin arka ja pelokas, mutta papan isä sai houkuteltua sen maitovadilla luokseen. Kissa oli vähitellen tottunut isään ja tuli isän perässä tupaan ja isän syliin ja joi isän teevadilta maitokahvia joka aamu. Pappa, joka tuolloin oli pieni poika, istui aina ruokaillessa isänsä vieressä tuvan penkillä. Kissa oli niin arka, että ei antanut muiden koskeakaan, mutta isän syliin tuli. Pappa sanoi, että hän ei saanut edes silittää kissaa, muuten se suuttui.

Pappa kertoi, että he lähtivät Ilomantsista evakkoon. Vuonna 1939 tuli evakkopitäjään tieto, että hänen Otto-veljensä on kaatunut. Suuri suru oli äidillä ja sisaruksilla. Evakkotalon tyttäret sanoivat papalle, miksei tämä itke, vaikka veli on kuollut. Pappa oli vakuuttanut, että ei Otto ole kuollut.
Papan perhe pääsi lähtemään kuukautta aikaisemmin erityisluvalla takaisin kotitalolle veljen hautajaisia varten. Kun he kävelivät kirkolle, tulee Otto-veli elävänä vastaan.

Kun he asettuivat takaisin kotitaloon, oli siellä sotilaita majoittuneena. Talo oli ehjänä ja rinteessä piilossa perunakuopassa oli perunat tallessa. Monen talon perunat olivat paleltuneet.
Iso työ oli keväällä edessä, kun kodin navetasta löytyi evakoiden 12 lehmää kuolleena ja ne piti haudata suohon ja navetta siivota.

15-kesäisenä naapurin pappa otti vastuun kotitalonsa miesten töistä, kun kaikki muut miehet olivat rintamalla. Lisäksi hän hoiti 4-5 naapuritalossa kyntämiset ja kylvämiset, riihet ja heinänteot. Kaskenpoltto ja pärekaton teko olivat myös tuttuja hommia nuorelle pojalle.

Elämäntyönsä pappa on tehnyt muurarina. Ensimmäisen kerran hän oli muurarin oppipoikana, kun tehtiin metsäkämppään tulisijaa luonnonkivistä. Kämpän seinähirsien tilkkeiksi pappa keräsi hevoskuorman sammalta. Muuraria piti kuulema kaksi viikkoa odottaa työmaalle, kun oli niin kova juoppo.

Pappa ei ole koskaan varsinaisesti tupakoinut. Kerran pienenä poikana hän oli käärinyt lepän lehdistä potkön ja sauhutellut sillä, kun isänsä oli huomannut ulkohuoneen harvojen seinälautojen välistä pojan touhut.
Isä oli sanonut pojalle, että jos hän vielä näkee tämän sauhuttelevan, niin antaa remmistä. Poika oli uskonut isänsä puhetta, eikä koskaan opetellut tupakoimaan.
Isä ja neljä veljeä olivat kovia tupakkamiehiä ja kaikki kuolivat kuusikymppisinä kurkkusyöpään tai keuhkosairauksiin. Pappa sanoi, että "tupakka ne tappoi".
. . .

Nöyrä kunnioitus ja arvostus nousi mieleeni papan puheen edetessä. Ajattelin, että minun täytyy entistäkin kauniimmin ja kunnioittavammin kohdella ja puhutella naapurin pappaa, koska hänen elämänsä on Suomen historian palapelin yksi kaunis ja monimuotoinen pala. Se pala on täynnä raskasta, kovaa ja uuvuttavaa työtä ja karua, köyhää elämää. Kun perhe nousi sitkeänä taistelemaan kotirintaman sotaa perunakuopan perunoista iloiten ja niitä siunaten.
Pyysin pappaa etsimään tallella olevat muutamat valokuvat Ilomantsin kotitalosta.

7 kommenttia:

  1. Vanhempien ihmisten kanssa keskusteleminen ja elämäntarinoiden kuunteleminen antaa usein aika erilaista perspektiiviä elämään. Teilläkin naapurin papalla on ollut aivan upeita tarinoita kerrottavanaan. Mukavaa, että nyt sinä saat säilyttää ja kertoa niitä jälkipolville.

    VastaaPoista
  2. Nuorilla olisi paljon oppimista vanhojen ihmisten elämästä ja siitä,mitä se todella on ollut sotien aikana ja sen jälkeen.
    Oma isäni,70v vanhus,kirjoittelee muistelmiaan omasta elämästään sekä vanhempiensa elämästä ylös.Niitä on ollut ihana lukea,syvä nöyryys ja kiitollisuus on vain sydämessä sodan sukupolvea kohtaan.

    VastaaPoista
  3. Kiva, kun kerrot papan tarinoita jälkipolviullekin muistoksi ja meille lukijoille ilahduttamisesksi ja muistutukseksi ankeistakin ajoista.
    Hyvää helluntaipäivää, Pyhän Hengen vuodattamisen päivää!

    VastaaPoista
  4. Blogger oli laittanut kaksi kommenttia jostain syystä roskapostin puolelle, toinen tähän tekstiin, toinen aikaisempaan kirjoitukseen.
    Hyväksyin kommentit klikkaamalla "ei roskapostia", mutta ne hävisivät kokonaan. Anteeksi Katja ja toinen kommentoija. En tiedä, miksi tämä tekee niin. Törmään asiaan ensi kertaa.

    VastaaPoista
  5. Pienestä tytöstä asti olen ollut mummojen ja pappojen harras kuuntelija. Kaikenlaisten kertomusten kuunteleminen on omasta mielestäni lisännyt oman henkilökohtaisen "aarre-arkkuni" sisältöä.

    Tyttäreni on selvästi samaa lajia, siitä olen iloinen.
    Kaikki kertomukset ovat hänellä vain minun kertomaani, sitä jaksan surra. Kuolema vei kaikki vanhat jotka olisivat voineet kertoa edes yhtä sukupolvea vanhemmista ajoista omina kokemuksinaan.

    Minulle tuotta suurta iloa kun joskus kerron Hänen pojilleen jotain vanhaa asiaa, minulle sanotaan, "Äiti on kertonut tuon". Näinhän ne asiat säilyvät polvesta polveen.

    VastaaPoista
  6. Nuo ne ovat parhaita tarinoita, vanhusten kertomat jutut. Elämä on ollut todella kovaa. Kunnioitus herää samantien. Meidän naapurin Olavi-paappa kuoli joulukuussa emmekä saa enää hänen tarinointia kuulla. Ikävä on! Sain tästä idean. Olavista pitää kertoa blogissani joskus....

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, että olet dokumentoinut naapurin papan juttuja, vaikka hän täällä blogistaniassa anonyymi onkin. Nämä tarinat, jotka ovat totisinta totta, ovat aarteita.

    Mieleeni nousevat omien isovenhempieni elämät, kun ovat evakon kärsineet ja ukki on kuokkinut suohon talon perusteet ihan itse. Mummo ja 7 lasta, yksi heistä poika...Elämä on ollut kovaa Pohjois-Karjalan vaarakoissa. Suon laidalla pienessä pirtissä, ei ollut kauppoja saati jotain ihmeen nettikauppoja, joista tavarat saisi helpolla, vaan kaikki piti itse lampaista asti kankaaksi kutoa, perunat kuokkia, maata kyntää, metsät kaataa, tukit uittaa, viljat korjata, lehmät lypsää, voit kirnuta...Ei ollut vapaa-ajan ongelmia ei.

    VastaaPoista