Kaapelitehtaan Kierrätysmessut värittää tätä viikonloppua. Tapahtuma on perinteisesti ollut lasten mieleen. Minulle suurin hyöty on liikunta, mitä saa ihan huomaamatta, kun kävelee Kaapelitehtaan ja kodin väliä muutaman kerran päivässä.
Yhdeltätoista kävin paikalla, kun tapahtuma oli juuri avattu. Väkimäärä enteilee uutta kävijäennätystä, koska aikaisimpina vuosina lauantaiaamu on ollut aika vaisu. Nyt oli ilmaistorilla jo tuttu meno ja kirjalaatikoiden äärelle sai jonottaa.
Tapahtuma on erittäin monipuolinen.
http://www.kierratystehdas.fi/ Tästä linkistä saa tapahtumasta lisää tietoa. Paikalle pääsee erittäin hyvin julkisilla liikennevälineillä. Raitiolinja 8:n uusi pysäkki on aivan Kaapelitehtaan korvalla, samoin bussin 15. Ruoholahden metroasemalta on kävelymatkaa vajaa puoli kilometriä.
Paikalle voi tuoda ilmaiseksi myös kierrätettävää elektroniikka- ja metalliromua.
Ilmaistorin idea on se, että voit tuoda torille tarpeettomat tavarasi ja ottaa vapaasti, mitä haluat ja tarvitset. Tyhjin käsinkin voi torille tulla tekemään löytöjä.
Miehellä alkoi odotettu kesäloma. Huima ajatus on se, että tämän kesäloman jälkeen hänellä on toivon mukaan enää kaksi kesälomaa lusittavana ja sitten koittaa mummolan vapaus.
Kun aikaisempina vuosina lomat ovat olleet miehelle hiukan kituliaita, niin nyt näyttää vanhuus ja raihnaisuus saavan aikaan sen, että loma tuntuu huojentavalta ajatukselta. Minähän olen miehen työssä mukana myötäelämällä ja laittamalla eväitä. Niiltä osin miehen loma on huojennus myös minulle.
Eilinen miehen loman ensimmäinen päivä tuli kuin tilauksesta.Olin päivän kahden tytön koululla "keittiön tätinä", kun keittiön koko vakiohenkilökunta oli sairastunut. Työ oli minulle helppo, koska puolet koulun väestä oli luokkaretkellä ja kylmiössä oli valmis ruoka, jonka vain laitoin uuniin. Työni lopputulokseen, eli lounasruokaan, olisin ollut tyytyväinen, jos olisin uskonut varoitteluja uunin tehottomuudesta. Onneksi koululle on luvassa keittiöremontti, koska vakiohenkilökunta saa tehdä töitä tosissaan noilla vehkeillä.
Tämä aamu onkin mennyt Kampaajatytön eilisen puhelinvarkauden mukanaantuomien asioiden hoitamisessa. Säälin "köyhää opiskelijaa", joka suurella vaivalla tienaamillaan rahoilla ostaa mieleisensä puhelimen, joka muutaman viikon kuluttua varastetaan. Rikosilmoitus on tehty, uusi sim-kortti haettu ja pikkuveli on lainannut siskolle vanhaa puhelintaan.
Kun Kampaajatyttö lähti eilen illalla kaverilleen Kontulaan, varoittelimme isin kanssa metroasemalla perjantaisin hengailevasta väestä. Tavaroiden peräänkatsomisesta emme muistuttaneet, kun mielessä oli vain väkivaltaiset päihtyneet.
Kaikkea tuollaista täytyy täällä kokea, jotta lähes hysteriaan asti osaa pitää tavaroistaan kiinni julkisilla paikoilla.
Täällä putsataan vaikka kengät jaloistasi, jos noudatat samaa periaatetta, jolla isäni jätti 80- ja 90- luvuilla autonsa lukitsematta: "jos joku vie, niin tarpeeseensapahan vie".
Onko sinun mielestäsi Helsinki muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana turvattomammaksi? Aikoinaan 80- ja 90-luvuilla, kun paljon liikuin Helsingissä, oikeastaan ainoa paikka, jota tarvitsi välttää oli rautatieasema iltamyöhällä ja erityisesti perjantaisin. Muutoin saattoi kaduilla liikkua turvallisin mielin sekä oman turvallisuuden että omaisuuden suhteen. Nyt olen ollut vuosikymmenen poissa, enkä osaa itse tilannetta arvioida. Lehdistä lukemalla saa kyllä sen vaikutelman, että lintukoto on mennyttä maailmaa, mutta oletko itse samaa mieltä?
VastaaPoistatv Leena
Omalta kohdalta en oikein osaa asiaa arvioida, kun olen visusti varonut liikkumista epäilyttävillä paikoilla myöhällä tai viikonloppuiltaisin. Jos uutisia lukee, tulee kyllä olo, että kaikenmoinen laittomuus on lisääntynyt.
PoistaKyllä tietysti silmät ja korvat auki saa liikkua ihan keskellä päivääkin ja näennäisesti rauhallisilla alueilla. Talvella naapurin tädin kimppuun hyökättiin ja kassi ryövättiin keskellä päivää, avonaisella kadulla ja viereisellä katutyömaalla oli työmiehiä silminnäkijöinä. Ja ihan tässä lasten koulutien varrella.
Luku sinänsä on tietyt ammattiryhmät, jotka tuntuvat tekevän työtään lähes henkensä kaupalla. Ja tällä tarkoitan nyt lähinnä sitä, että mieheni selvisi hengissä vappuyön ajosta Helsingissä.
joskus se elämä on kovaa maallakin:(
VastaaPoistatyttären paras ystävä kuoli rattijuopon yliajamana!Viina saa pahoja aikaan,joka paikassa...Suru on suuri:(
Nuorena (60-luvulla) kuljin öisin keskustan kaduilla eikä koskaan tarvinnut pelätä mitään.
VastaaPoistaMyös 80-luvulla uskalsin kúlkea yömyöhällä kotiin ja aamuöisin tuntui jopa turvalliselta kun näkin lehdenjakajan työssään. Nythän taas jopa lehdenjakajan kimppuun on käyty, mikä ei mielestäni olisi tullut kysymykseenkään varhaisempina aikoina.
Jokunen vuosi sitten oli lähijunissa rauhatonta iltaisin ja siirryin käyttämään bussia. Sitten juniin tuli vartijoita viikonloppuisin ja levottomuus väheni, suorastaan loppui.
Mielelläni en kyllä liiku iltaisin ulkona ja jätin viime syksynä menemättä työväenopiston sukututkimuskurssillekin sen takia kun kurssi olisi päättynyt klo 20 aikoihin.
"Ennen vanhaan" ei myöskään käyty tuntemattomien kimppuun niinkuin nykyään, eikä mummoja potkittu.
Oi aikoja, oi tapoja!