- Tunnetko sinä minut?
Vastasin, että "en tunne, mutta olet ollut täällä kassana ennenkin ja olet jäänyt mieleeni siitä, että käsittelit hyvin kauniisti lapsiasiakkaita".
Kassa jäi pohtimaan, että on viimeksi ollut tässä kaupassa töissä viime vuonna.
Sanoin, että silloin näin hänet ja hänen taitonsa kohdella lapsia jäi mieleeni.
Kassa jatkoi vielä puhetta ja kysyi, oliko kyseessä silloin minun lapseni. Vastasin, että ei ollut, vaan edelläni jonossa ollut lapsi.
Minä mittaan monessa asiassa ihmisen pätevyyttä siitä, kuinka hän suhtautuu lapsiin. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat työskennelleet 30 vuotta lasten kanssa, mutta heidän tapansa kohdata lapsi ja puhua hänelle on hyytävä. Yhtä lailla olen tavannut 90- vuotiaan, joka ei ole itse koskaan saanut omaa lasta, mutta ei ole elämänsä aikana ohittanut ainoatakaan lasta hymyilemättä tälle.
Ajattelen naapurin lapsetonta leskimiestä, joka on koko talon lasten kanssa samalla aaltopituudella ja kaikki lapset pitävät häntä omana pappanaan.
Aika paljon voi oppia lasten käsittelyä ja luontevaa, ystävällistä suhtautumista, mutta merkittävin osaaminen on luontainen taito. Ne, joilla sitä luontaista taitoa ei ole, joutuvat tekemään töitä sen eteen, että voittavat lapsen luottamuksen.
Olen saanut lukuisia ystävättäriä vuosien varrella sillä tavoin, että olen hakeutunut sopivassa tilanteessa juttusille. Sysäys tuttavuuden solmimiseen on tavallisesti tullut siitä, että naisella on ollut poikkeuksellinen tapa puhua mukanaan oleville lapsille, jotka ovat usein olleet hänen omiaan.
Palveluammateissa huomioiva, ystävällinen suhtautuminen lapsiin on maamme tulevaisuuden eteen tehtyä työtä.
Teräviä havaintoja olet tehnyt!Lapsetkin usein vaistoavat jo ensimmäisellä kerralla aikuisista,kuka on luotettava ja kuka ei...Palvelu-ammatissa,oli työpaikkana mikä tahansa,toinen ihminen on osa työtä ja oikeanlainen suhtautuminen antaa hyvän kuvan ammattinsa osaavasta henkilöstä.
VastaaPoistahieno huomio :)
VastaaPoistaMinulle käy usein näin kun olen kaupassa ja lapsi istuu siinä ostoskärryssä ja usein ne lapset on hymyilleet iloisesti ja minä tietty takaisin..ja monesti pienet ihmiset kommentoivat jotakin minulle ja miehelleni..ehkä ollaan sellaisia lapsirakkaan näköisiä...
On hyvin tärkeää että lapset otetaan huomioon kaupassakin.. itse olen mummo kahdelle pienelle..
Tai toinen tulee varmaan sanomaan minua mumskaksi...Tyttäreni Vili poika joka on vasta 3kk..
Lapset ovat kyllä ihania :)
Minä olena tehnyt havaintoja talven mittaan paljonkin samasta aiheesta. Kaupan henkilökunnasta, ohikulkevista ihmisistä, bussikuskeista, poliiseista...
VastaaPoista3v. pojallani on tapana vilkuttaa autoilijoille jotka päästävät meidät suojatien yli. Hän siis kävellessään, pikkuveljen rattaista kiinni pitäessään vilkuttaa ja hymyilee iloisesti. Usein hän vilkuttaa myös kotitiellemme kääntyville autoilijoille jotka ajavat "kiipeilypaikkamme" ohi.
Olen kiinnittänyt huomiota siihen miten ihmiset reagoivat tuollaiseen tilanteeseen. Osa ns. tavallisista autoilijoista vilkuttaa takaisin tai nostaa kättään, bussikuskit harvoja poikkeuksia lukuunottamatta nostavat kättään.
Poliisit ovat pääasiassa yrmeitä tyyppejä :/ Olen tästä erityisen harmistunut sillä lapseni ihailee poliiseja ja vartijoita yli kaiken.
Joskus kohdallemme sattuu mukava poliisisetä joka huomaa tienpenkalla iloisesti vilkuttavan pojan, hidastaa kohdallamme ja vilkauttaa pari kertaa sinistä valoa katolla. Lapsi riemastuu, hihkuu ja innostuu. Aikuiselle pieni asia, lapselle suunnattoman suuri riemu.
Taannoin kaupassa ollessamma poika kipaisi jututtamaan vartijaa; ojensi kätensä ja kertoi nimensä. Nuori vartija laskeutui lattialle toisen polvensa varaan, ojensi kätensä ja kertoi nimensä. Tästä jäi sekä lapselle että äidille iloinen mieli.
Taannoin neuvolassa oli th:n sijainen, iäkkäämpi nainen jonka tiedän olleen työssään jo yli 30v. Yhden yhtä kertaa nainen ei hymyillyt lapselle, ei millään tavalla kannustanut/innostanut vaan tokaisi ykskantaan "teeppä tämä".
Oma, vakituinen th kun on aina iloisesti hymyilevä ja kyselee ensin lapsen kuulumiset lapselta itseltään ja sitten vasta jututtaa vanhempia.
Itsekin tiedän liki 90v. pariskunnan jotka eivät ole omia lapsia saaneet. Kuitenkin heidän kykynsä olla läsnä lapselle on todella 100%:sta. Jokaisella tapaamisellä huomaamme että lasten piirustukset ovat jääkaapiin ovissa ja seinillä, askartelut kirjahyllyssä muistona jne.
Ei jokaiselle ole kykyä suotu, mutta opetella voi jos viitsii vaivautua.
Leppis
Kyllä varmasti sanoistasi tuli kassaneitoselle hyvä mieli koko päiväksi. Ehkäpä myös "hyvä kiertää" päivänmittaan eteenpäin.
VastaaPoistaTiedätkö Sirkku, että minulle tulee sinun blogistasi niin hyvä mieli! Osaat käsitellä meitä lukijoita kuin se kassaneiti lapsia! Löysin blogisi kun luin flunssassa kotivinkki -lehteä ja siinä oli linkki blogiisi. Jäin heti koukkuun siitä syystä, että varmasti kiireisenkin arkesi keskellä tunnut aidosti kiitolliselta ihmiseltä ja haaveilen jo että perheesi pääsee sinne maalle muuttamaan sitten.
VastaaPoistaTerv. Vain kolmen äiti ja yhden varaäiti.
Kauniiseen kommenttiisi jatkan: ei suinkaan "vain". Olet niitä maailman onnekkaita, jotka ovat saaneet kokea äitiyden ihmeen.
PoistaEikä se lasten lukumääräkään niin, kolme tai kolmetoista, tärkeintä, että meillä on lapsia ympärillämme. Aina löytyy rakkauden, huomioimisen ja hymynnälkäisiä lapsia, vaikkei omia annettaisikaan.