tiistai 22. toukokuuta 2012

Kirje ja kaurakeksejä

Sydän jätti pari lyöntiä väliin minulla ja miehellä, kun toin päivällä eteisen lattialta miehelle osoitetun kirjeen, jossa luki lähettäjänä "Helsingin kaupungin taloushallinto" tai jotakin sinne päin. Kirje oli paksu, sisälsi enemmän kuin yhden paperin. Miehen katse sanoi "no nytkö se sitten tuli".
Mies alkoi avata kuorta säällisesti mustekynällä, minä nykäisin sen hänen kädestään ja tirahdin "mitä sä sen kanssa nyt turaat".
Kuoressa ei ollut sitä mitä pelkäsimme. Mikä ilo tulikaan 22 euron hammaslääkärilaskusta! Muut paperit kuoressa oli tiedotuksia siitä, missä tahdissa kaupungin laskutus purkaa talven aikana tullutta laskutusjonoa.
Sydämen pysäyttäjäksi riitti pelkkä kaupungin logoilla varustettu kirjekuori. Logiikka ei yltänyt niin pitkälle, että irtisanomiskirjeet tulee ihan toisesta osoitteesta.

Pientä epävarmuutta pitää ilmassa miehen työn päättymisen uhka, vaikka lähellä oleva eläkeikä jotakin turvaa antaakin.
Mielenkiintoisia aikoja elämme joka tapauksessa ja onhan sekin mielenkiintoinen tilanne perheen kannalta, että  isin kesäloma loppuu kun lasten kesäloma alkaa. Tosin harva perheenisä on kotona käytännössä seitsemänä päivänä viikossa kello 7-16 välisen ajan, jolloin aika moni isä on työpaikallaan. Siinä mielessä isän työskentely lasten lomaillessa ei vie lapsilta isää.

Lakkiaistarjottavat ovat hyvän mietinnän asteella ja tänään tein testiannoksen kaurasuklaakeksejä, joita kutsutaan ohjeessa vaikeasti taivutettavalla englanninkielisellä nimellä. Maistoin yhtä ja maku muistutti paistettua kaurapuuroa, johon oli piilotettu tumman suklaan paloja. Maku ja koostumus ei minua yhtään miellyttänyt, mutta Saara kuskasi keksejä pihalle kavereilleen ainakin kolmeen otteeseen ja kuului komentavan  ulko-ovea avaamaantulevia kyllästyneitä sisaruksiaan, että "äiti sanoi, että näitä saa syödä". Minä en puuttunut puheeseen, vaan vetelin lokoisat päiväunet olohuoneen puolella Melskan kanssa.

On siinä kaksivuotiaalla Melskalla hahmottamista, kun tänään sai jutella papan puhelimesta Haagan isomummon kanssa. Siis hahmottamista niiden lukemattomien mummojen kanssa. Kun on Ruotsin mummo, on mummolan mummo, on isomummo ja on mummo, jolle tulla hoitoon ja yökylään. Ei siis ihme, että Melska kuului kysyvän Haagan mummolta:
- Tunnetko Ruotsin mummoa? Sillä on hevosia.

4 kommenttia:

  1. Mikä hyytävä hetki kirjettä avatessa. Onneksi oli vaan lasku, heh.
    Kaurakeksit on herkullisia, mutta minä en ole onnistunut koskaan niistä saamaan syötäviä, vaikka tuttavat tekevät niitä ihan tuosta noin vaan.
    Vai on Ruotsin mummolla hevosia. Onhan se mukavaa kun on monta mummoa.

    VastaaPoista
  2. Melska saa olla onnellinen,että on monta mummoa!Kuitenkin on paljon lapsia,jotka eivät yhdenkään mummon kanssa saa yhteisiä hetkiä viettää...
    Kaurakeksit ovat suussa-sulavia,nams...

    VastaaPoista
  3. Mummot ovat mukavia ja kun heitä on vielä paljon. Ja lapset ovat lahjakkaita keksimään jokaiselle oman nimensä.
    Itselläni oli kolme mummoa, samoin lapsillani.
    Suvun nuorimmalla on peräti seitsemän mummoa; on siinä lapsella aikanaan mummojen nimeämistä!

    VastaaPoista
  4. Tältä mummolta terveisiä koko porukalle. Tämä mummo lähtee tänään käymään mökillä ja yrittää tehdä siellä pihahommia, jos kerkiää...
    mummoilu on mukavaa - tänäänkin käväisin kurkistamassa pientä hienoa miestä ja pikkusisarta...
    Melskan nukuttaminen taitaa antaa pienen lepohetken!

    VastaaPoista