- Mennään kaikki mummolaan.
En minä tiedä, onko kipsi Mummon jalassa mikään ongelma, mutta tuskin Mummo kuutta viikkoa voi terveyskeskuksen vuodeosastollakaan viettää.
Äidin jalassa on siis reilu murtuma, joka tänään kipsattiin. Koska Mikkelissäkään ei ole viikonloppuisin ortopediä paikalla, joutuu äiti käymään maanantaina paikalla uudestaan, jotta ortopedi tarkistaa röntgenkuvat ja kipsin sopivuuden. Väkisin tässä tulee helsinkiläiselle mieleen, kuinka eriarvoisessa asemassa suomalaiset ovat kunnallisen terveydenhuollon suhteen riippuen asuinpaikasta. Vaikka veisit Helsingissä pikkulasta päivystyssairaalaan, saa ortopedin lausunnon tarvittaessa samalla istumalla.
Kun meidän Miika käy säännöllisesti Lastenklinikalla lasten reumapolilla kontrollikäynnillä, oli yhden reissun laboratoriotuloksissa allergia-arvoissa kohonneita arvoja. Reumalääkäri nousi tuoliltaan, pyysi meitä odottamaan huoneessa hetkisen ja hän käveli talon toiseen päähän kysymään allergialääkäriltä kommenttia tilanteeseen. Silloin ajattelin, kuinka hyvin helsinkiläislapsia voidaan hoitaa, vaikka ahtaista ja epäkäytännöllisistä tiloista usein harmia onkin.
Mutta se Mummon tilanne. Kyllä minulla mielessä kituaa, kun ei näytä yhtään, edes karvan vertaa, mahdolliselta, että voisi tuosta vain koota lapsensa ja kimpsunsa ja lähteä kuudeksi viikoksi mummolaan hoitamaan jalkavaivaista Mummoa. Mies ja isommat työläis- ja koululaislapset täällä kyllä pärjäisivät, mutta pienemmästä päästä tekisi tiukkaa - Melskan hoidosta puhumattakaan. Eli poissuljettu on se mahdollisuus, joka olisi minusta kaikkein paras tähän tilanteeseen.
Nämä on niitä juttuja, joissa Taivaan Isä näyttää, kuinka Hän pitää meistä ja meidän asioista huolta. Tällä hetkellä Mummo nauttii sängyn viereen kiikutetusta ruuasta, puhtaista vaatteista ja lämmitetystä sairaalahuoneesta täydellisessä levossa. Vaikka se jalka epäkunnossa onkin, niin kaikki muut asiat ovat oikein hyvällä tolalla.
"Hän, joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Hän, joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?"
Aikanaan on jalkakin kunnossa.
Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.
Paranemista mummolle. Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella :)
VastaaPoistaHarmittava tilanne. Elia-pojan idea kuulostaa aivan liikuttavalta. Ymmärrän että ei sitä noin vain voi useamman lapsen kanssa irrotautua pois arjesta, koulusta ja Melska pientä pois oman äitinsä luota. Vaikka jokainen lapsesi ja Melska olisivat innoissaan mummoa hoitamaan. Sydämestä ottaa sinun suuri huoli äidistäsi.
VastaaPoistaToivotaan että äitisi saa apua<3
Voimia sinne sinulle! Ja mummolle paranemisia. Kun äitini polvi pari vuotta sitten leikattiin, luulimme, että hän viettää alkuajat sairaalan jälkeen juurikin terveysaseman vuodeosastolla. Mutta eipä se niin mennytkään; lääkärin mukaan kotona kuntoutuu parhaiten ja terveysasemalla on vaarana sairaalapöpöt. No, onneksi veljeni asuu äitini lähellä, mutta kyllä huoli yksinasuvasta äidistäni oli aikamoinen täältä matkan päästä.
VastaaPoistaJa oikeassa olet - kullekin päivälle oma vaivansa.
Minäkin uskon, että asiat selviävät kyllä ajan mittaan. Toivottavasti jalka paranee hyvin.
VastaaPoistaIloitaan tällä hetkellä hyvästä hoidosta terveyskeskuksessa. Kiitetään jo etukäteen, että hoito kotonakin järjestyy - kohta on talviloma-aika, joku/jotkut pääsee viikoksi apuun ja jotain muutakin löytynee...
VastaaPoistakeskuslämmitysjututkin mummo/veli osaa opettaa...
Voi sentäs, nyt jos olisin vielä ilman töitä (eli koulua tässä tapauksessa) kysyisin josko apu kävisi, ja lähtisin mielelläni apulikaksi!
VastaaPoistaOnni onnettomuudessa kuitenkin, että mummo saa hyvää hoitoa. Toivottavasti jonkinlaista kotiapua järjestyisi myös. Lämpimiä ajatuksia lähetän :)