Hyvin onnelliset, hyvin rentoutuneet ja virkistyneet ja erittäin hyvin syöneet matkalaiset saapuivat eilen. Matkasta oli jäänyt monta ihanaa muistoa. Rantakävelyllä tytöt olivat silitelleet vastaan kävellyttä upeaa kissaa ja ihasteleet kesyjä sorsia. Kyläpaikassa oli ollut niin kivaa, että tytöt vuoron perään muistuttivat, että heitä oli pyydetty yökyläänkin. Laivassa he olivat maistaneet villisikaa. Paluumatkalla Helsingin satamassa he olivat vielä ihastelleet huumekoiria, joista yksi oli nuolaissut isin sormia. Eläinhullulle Kaisalle tällaiset matkan yksityiskohdat ovat tietysti aivan huippujuttuja.
Anne-Marin blogista http://mennaanmaalle.blogspot.fi/ löytyy muutama kuva matkalta.
Edellisen kirjoitukseni kommentoinnista löytyy sitten laivailun jatko-osan alku.
Kun Taivaan Isä vastaa pyyntöihimme, joko tavalla tai toisella, hän käyttää usein avun välikappaleena aivan tavallisia ihmisiä. Usein tuo henkilö ei edes tiedä olevansa mukana Jumalallisessa suunnitelmassa, mutta Jumala kyllä palkitsee aina tuon avun välikappaleen. Raamatun mukaan Jumala ei jää kenellekään velkaa.
Järisyttävän konkreettisen opetuksen Jumalan kirjaimellisesta avusta ja mukanaolosta uskovan elämässä sain muutama vuosi sitten. Tuon tapauksen jälkeen en ole koskaan kyseenalaistanut Jumalan kaikkivoipaisuutta meidän pienten ihmisten pienten asioiden suhteen. Kun ajattelemme ihmiskunnan ja luomakunnan historiaa, kaikki asiat ovat Jumalalle pieniä.
Elettiin tammikuuta, mikä jostain syystä on ainakin meillä ollut taloudellisesti hyvin haastava kuukausi. Joulu tuo lisämenoja ja monia vuosittaisia maksuja tahtoo erääntyä juuri vuoden alussa.
Meiltä oli ruokarahat tyystin loppu ja vaikka lähipiirini kanssa on sopimus, että sellaisessa tilanteessa voin kääntyä heidän puoleensa, en jostain syystä halunnut tai ilennyt sitä tehdä. Valitin tilannetta Jumalalle, sanoin, että "kyllähän Sinä voit minua nyt auttaa, mutta ei se raha silti ovelle kävele". Käyttääkseni uskovaisten piirissä tuttua termiä, olin "epäuskon hengessä".
Eihän meillä ruokarahojen loppuminen tarkoita nälkää, koska aina on monta pakastinta täynnä syötävää, ainakin marjoja, ja jauhokaapeista löytyy aina jotakin, mutta ostoslistaan kertyneiden puutteiden ostamiseen ei rahaa ollut.
Kului muutama tunti. Ovikello soi. Menen avaamaan ja oven takana on rollaattorinsa kanssa naapurin pappa.
- "Minä en muistanut antaa jouluksi lapsille yhtään namirahaa, niin ota nyt tämä ja osta mitä lapset tarvitsevat." pappa sanoi ja laittoi käteeni viisikymppisen.
Kiitin pappaa sydämestäni ja sanoin, että ostan leipää ja maitoa.
Kun suljin oven kumarassa kulkevan nöyrämielisen papan lähdettyä, olin epäuskoinen ihan toisella tapaa, kuin muutama tunti aikaisemmin. Jumala sanoi minulle, että Hän voi laittaa rahan myös "kävelemään" ovelleni, jos Hän niin tahtoo.
Kerron tämän tapauksen Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi.
Ef.3: 17- 20
"Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne
perustus ja kasvupohja.
Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden,
pituuden, korkeuden ja syvyyden,
ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon.
Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.
Jumalalle, joka meissä vaikuttaa voimallaan
kykenee tekemään monin verroin enemmän
kuin osaamme pyytää tai edes ajatella."
Saman ihmeen oon saanu kokea monta monituista kertaa itse,lapsen uskolla luottanu Taivaalliseen Isään,että hän antaa sen jokapäiväisen leivän.Tavalla tai toisella!
VastaaPoistaEn vielä tänäkään päivänä ole tietoinen siitä ihanasta henkilöstä,joka perhettämme muisti 4v ihanalla joulu-lahjalla.Kaikille nimellä varustetut villasukat(jopa syntymättömälle vauvalle,joka syntyikin heti joulun jälkeen),iso pussi tuoretta pullaa ja minulle henkilökohtaisesti 50 euroa rahaa omiin tarpeisiin.Lisäksi helluntaiseurakunnan joululehti!Olen edelleen tuosta lahjasta sanomattoman kiitollinen!Jumalan suuria ihmeitä <3
Kiitos Herralle! Näin saa avun ja niin Raamattu lupaa.
VastaaPoistaHyvää tätä torstaipäivää ja mahdottoman mahdolliseksi tekeviä asioita...
Iloitaan reissuissakin!
Tuo on yksi tapa ajatella... kukin tyylillään ja uskollaan :)
VastaaPoistaNiin Jumalan tapaista! Onneksi on usko, joka toimii! Kiitos että kerroit!
VastaaPoistaKiitos että kerroit tämän. Tämä viesti antoi minulle lisää uskoa siihen että Jumala auttaa kyllä. Olen rukoillut että Hän antaisi minulle merkin siitä että olen oikeassa työssä ja että töitä riittää jatkossakin. Tänään kiertelin eräällä kirpputorilla ja siellä oli aivan valtavasti ihania ja edullisia leluja aivan pienille lapsille. Lelut jäivät ostamatta mutta minulle tämä oli selvä merkki siitä että töitä riittää ja minua vielä tarvitaan.
VastaaPoistaLiisa
Minulla on luja luottamus Jumalaan ja uskon, että kyllä hän ottaa kiinni sopivalla hetkellä, jos satun putoamaan. En aina edes kylvä tai leikkaa, mutta tähän asti olen aina tullut vaatetetuksi milloin milläkin tavalla, enkä ole nälkääkään nähnyt. Itselleni tämä on voimaannuttava ja vapauttava tapa uskoa, mutta luterilaiseen moraaliin tällainen ei tunnu kuuluvan, koska minua on moitittu siitä, että pitäisi kuitenkin tehdä sitä ja tätä ettei tarvitsisi sitten itkeä, kun Jumala sanoo vaikkapa nälkään kuoltuani, että kyllä sitä pitää itsekin vähän yrittää. Tiedä sitten, mikä on oikein.
VastaaPoista