Korkealaatuinen neljä tuntia tänään

Jos ei oteta lukuun ensimmäistä aviovuottamme, olemme viettäneet mieheni kanssa kahdestaan päivän puolikkaita muutaman kerran näiden liki 25 vuoden aikana.
Yhden kerran olemme ajelleet kahdestaan vuokra-autolla Kangasniemelle, kerran viettäneet puoli päivää hotellihuoneessa hääpäivää juhlistamassa ja tänä syyskesänä kaksi aamupäivää kahdestaan kotona.

Tänään oli toinen niistä syksyisistä aamupäivistä. Saaraa eskariin saattaessamme meille valkeni, että kotiin palattuamme siellä ei suurella todennäköisyydellä ole ketään muita kuin me.
Ymmärrän huvittuneisuuden hyminän niiden pariskuntien taholta, joiden elämä rakentuu yksinomaan tai pääasiassa kaksineloon. Meidän kohdalla on kysymys niin harvinaisesta asiasta, että sen takia tämä on mainitsemisen ja analysoimisen väärtti. Luotan siihen, että tulevaisuudessa meillä on useamminkin nelituntisia yhteisiä hetkiä.

Aika paljon uusia asioita on viikko tuonut ihmeteltäväksi. Lähihoitajaoppilas intoilee mahdollisesta Tansanian-matkasta koulun stipendin turvin. Tänään selvisi, että jos hän tulee valituksi, matka toteutetaan kahden vuoden kuluttua.
Yksi isoista tytöistä pääsi töihin Hullujen Päivien ajaksi keskustan tavarataloon ja sovittaa nyt työvuorojaan koulutyön kanssa.
Kahden tytön kanssa "löysimme" Tyttöjen Talon ja sen tarjoamat harrastusmahdollisuudet ja niihin olemme nyt käyneet tutustumassa.
Armeijapoikaa koulutetaan itsenäisyyspäivän juhlien toimia varten ja äiti hätistelee häntä pohtimaan kiireen vilkkaa kouluvaihtoehtoja syksyn yhteishakuun. Armeijapojan palvelus päättyy tammikuun alussa ja olisi hyvä päästä suoraan koulunpenkille. Sanoin pojalle, että ei pidä töihinmenoa edes vaihtoehtona, vaan "tykittää" kouluhakuja täydeltä laidalta. Vaihtoehtojen runsaus tekee vain hakemisesta vaikeaa.

Se nyt ei ole edes tämänkään viikon ihmettelyä, vaan on ollut ihan koko syksylle ominaista, että oma työssäkäymiseni on jäänyt aikakirjojen ulkopuolelle. Tarjotut työkeikat ovat ylittäneet mahdollisuuteni niin totaalisesti, että en ole todellakaan hanketöihin ehtinyt. Mies on tehnyt ylitöitä sitten senkin edestä, mutta nyt hänellä onkin lähes koko lokakuun kestävä talviloma! Ja sen ihanuutta ihmetellessä onkin tämä viikko alkanut.

Koska Saaran sanainen arkku alkaa olla jo tavallisen eskaritytön puheita, meitä ilahduttaa kolmevuotiaan lapsenlapsen jutut. Tiesittekö, että Kauppatorin kauppahalli on Pentela Luutusen linna?