Varmaankin aikamoista kärsivällisyyskasvatusta 6- ja 8-vuotiaille odottaa laivaan pääsyä. En edes laskenut, kuinka monta kertaa päivän mittaan minulta kysyttiin, joko olisi aika lähteä satamaan. Loppujen lopuksi viimeinen puolituntinen on helpompi odottaa terminaalissa väenpaljoudessa, kuin kärvistellä kotona ja lähteä sopivaan aikaan.
Tukholmaan lähtivät isin ja pikkutyttöjen lisäksi myös 18-vuotias Anne-Mari, jonka tarkoitus on pitää liput ja laput tallessa ja muistaa kaikki äidin muistuttamat asiat. Isillä oli selvästikin huojentunut olo lapsenlikan mukanaolosta, vaikkei Kaisan ja Saaran perässä tarvitse juostakaan. Alkumatkan puhelinsoiton perusteella laivallaolijat olivat suunnitelleet varhaista nukkumaanmenoa. Näköjään risteilyllelähdön tiivis odottaminen tänään oli verottanut matkalaisten voimia.
Huominen sujuukin heillä kuin siivillä, koska he pääsevät heti satamaan päästyään kyläilemään tätini ja hänen miehensä kotiin.
Koska tämä matka "tuli taivaasta", Miika-poika sanoi eilen illalla ennen iltarukousta:
- "Minä alan nyt rukoilemaan, että Jeesus antaa meille toisen laivalipun, niin sitten me lähdetään äitin kanssa Ruotsiin!"
Onpa paljon mahdollista, että Miika saa toivomansa rukousvastauksen - Taivaan Isä kun tykkää järjestää kaikkea hyvää ja varsinkin sitä anoville lapsille. Äitikin voi jo alkaa henkisesti valmistautumaan, että laivareissu voi olla edessä. Sen mieleisen kyläpaikan tähden kestää kyllä laivamatkan epämukavuuttakin.
Mukava matka varmasti!
VastaaPoistaMatkallaolijoilla on mukavaa ja ehkä kotonaolijoillakin on omat kuvionsa mukavaa oloa!
VastaaPoistaRukoillaan Miikallekin reissua! Varmaan olisi Sinullekin mukava tuuletusreissu - jospa tuo kotiväki pärjäisi sen ajan...
Hei,
VastaaPoistaminulla olisi Sinulle risteilylahjakortti, jos sille olisi teidän perheellä käyttöä. Me emme pysty sitä käyttämään, kun se on voimassa vain sunnuntaista keskiviikkoon lähdöillä.
terveisin Ulla
Voi Ulla-kulta! Laitatako minulle sähköpostia
Poistasirkku65@hotmail.com
Toivottavasti Miikan rukous toteutuu.. Ihana vilpitön lapsen usko!
VastaaPoistaVoi - ihanaa!
VastaaPoistaEi paljon nopeammin voisi toteutua. Toivottavasti matkanne on virkistävä!
VastaaPoistaVoi miten suloinen viesti tuossa aiemmin: Miikalle tuli näin pikaseen rukousvastaus.
VastaaPoistaOlen niin onnellinen teidän puolesta.
Siunausta matkalla oleville ja matkaa suunnitteleville!!!
Anneli kirjoittikin jo omat ajatukseni. =)
PoistaHanna
Voi kuinka ihania rukousvastauksia teille on tullut!! Kyllä Taivaan Iskä kuulee ne ihan kaikki rukoukset ja ihan just oikeella ajalle ne toteuttaa. Ihanaa!!
VastaaPoistaSiitäkin huolimatta, että kommenttini ehkä herättää pahennusta, ihmettelen tuota näkemystä, että Jumala on kuin joulupukki, joka toteuttaa rukousvastaukset sellaisenaan, eikä tarvitse kuin pyytää. Tai voihan se joillekin noin olla, mutta ei se kaikille sitä ole.
VastaaPoistaEn usko, että kommenttisi pahennusta herättää. Se vain kertoo, että sinulla ei taida olla kokemuksia rukousvastauksista.
PoistaTämä Miikan ja minun rukousvastaus on täällä kerrottu sen takia, että se oli yksi esimerkki, kun Jumala vastaa meille "kyllä" ja aika nopeassa aikataulussa.
Muita Jumalan vastauksia meille on "ei" ja "ei vielä".
Minun kokemukseni/näkemykseni Taivaallisen Isämme toimintatavoista pyyhtöjemme suhteen on sellainen.
Voih.... Ihan kyyneleet silmiin tulivat kun tätä "jatko-osaa" tulin lukemaan. Isä kyllä huolehtii <3
VastaaPoistaOlen se kommentaattori, josta tämä ilmeisesti alkoi.
VastaaPoistaVaikuttava, tosi tarina.
Mikä siinä on, että kaikille uskovillekaan se ei käy noin, vaikka kuinka uskoisi siihen, että se on mahdollista.
Olen kaveripiirissäni huomannut sen, että ystävät saavat kyllä kiittää pienistä avuista, mutta suuret ja polttavat kysymykset jäävät silleen. Flunssan alku paranee, mutta lapsetttomuuuden aiheuttaneeseen sairauteen ei saada apua edes hakemalla...Tai perhekriisitilannetta ei saada loppumaan rukouksista ja avuhausta (teoista) huolimatta ei ennen kuin toinen vanhemmista kuolee. Ja ne kasvavat lapset kärsii.
Siis vaikka sinänsä vanhemmat ovat kunnollisia, ei voi syyttää mitään alkoista esim alkoholi tms.
Miksi, ihan perustellusti, niin monien kokemus on täysin toinen.
Tuohon minä en osaa vastata. Jos olisin itse siinä tilanteessa, että kokisin, ettei Jumala kuule minua, kävisin rukoukseen ja paastoon Jumalan edessä, tutkiskelisin sydämeni tilaa ja antautuisin entistä kokonaisemmin Jumalan käyttöön. Lukisin Raamattua, tutkisin vaikka Jobin elämää ja sanoisin Jumalalle, että "en päästä Sinua, ennenkuin siunaat minua".
PoistaTiedän, että joskus asioiden selviämiseen tarvitaan todellisia rukoustaisteluja.