Soitin äidille Lautakankaalle. (Lautakangas on siis kotitilamme nimi, eli ei mikään paikan- tai kylännimi.)
Äiti kertoi, että nyt on valmiina huone, jossa on vuode pedattuna, ikkunaverhot vaihdettuna, lattia pestynä ja puhtaat matot lattialla. Ja sitä huonetta kutsutaan jatkossa Sirkun ja Erkin huoneeksi!
Tuntuu kuin ihan melkein jo asuisimme siellä. Meille on oma huone!
Te tiedätte, millaisia huutoja ja hihkuntoja pikkulapsi päästelee, kun tapahtuu jotakin oikein kivaa. Minä en tiedä, ilkiänkö tänne kirjoittaa niitä hihkuja, mitä ajatuksissani nyt lentelee.
Kyllä vain, kyllä ilkiän. Tätä tapahtuu ihmisen elämässä vain yhden ainoan kerran. Siis sitä, että joku sanoo huoneen olevan valmiina elämistä varten:
ji-huu, jeeee!, vau ja vau ja vau, jes-jes-jes, vautsi-vau ja ei-voi-olla-totta!!
Ja tiedättekö mitä (aasinsilta hengellisiin asioihin): kyllä me hihkutaan ilosta sittenkin, kun nähdään, millaiset huoneet Jeesus on laittanut meille Taivaan Kotiin.
Ihanaa pedattu ja laitettu puhdas huone odottaa teitä Lautakankaalla, teidän kodissanne:)
VastaaPoistaHihkuisin minäkin riemusta,tuon utisen kuultuani:)
VastaaPoistaKyllä kannattaa hihkua!
VastaaPoistaTaivaan Kodissa taitaa saattaapi olla ahtaampaa, että nautitaan nyt tästä elämästä joka meille on annettu :)
VastaaPoistaMinäpä taas luulen, sillä perusteella kuin olen lukenut ja kuullut niiltä, jotka ovat päässeet Taivaan Kotia näkemään, että siellä ei todellakaan ole ahdasta!
PoistaOlethan sinäkin, Anonyymi, matkalla Taivaan kotiin?
Olen onnellinen teidän puolesta <3 Ihan oma huone!
VastaaPoista