Pitkä loma loppuu

Oikein helppo on näköjään tottua elämään, että mies on kotona, eikä töissä.
Miehelläni on siis ollut talvilomaa koko tämän lokakuun ja minä olen oppinut vähän liian helppoon ja mukavaan elämään. Olemme jopa katselleet miehen kanssa silloin tällöin televisiota! Jostain syystä meillä on yhteiset mieliohjelmat. Eilen aamulla katsoimme puolituntisen "Pienten perhettä" ja illalla jakson "Tanskalaista maajussia". Jokin aika sitten katsoimme henkeämme pidätellen dokumentin Britannian naispiloteista toisen maailmansodan ajoilta. Iäkkäiden naislentäjien haastattelut olivat jännitystarinoita eletystä elämästä. Eräs kertoi ohjanneensa uransa aikana 47 eri lentokonetyyppiä. Pysäyttävää oli kuulla naisten kollegasta, joka selvisi kaikista sodan aikana tehtävistä siirtolennoista, mutta menetti henkensä sodan jälkeen synnytyksessä.

"Hurja remontti" on edelleen koko perheen mieliohjelmia ja jos kaipaamme potkua siivoukseen, katsomme jakson "Sillä siistiä" tai "Himohamstraajia", niin kyllä alkaa siivoaminen maistua.

Mutta nyt siis sohvahetket ovat taas taaksejäänyttä elämää. Miehellä on loman jatkona kaksi vapaapäivää, tämä ja huominen, ja eikös hän vain ilmoittanut työnjohdolle halukkuutensa tarjoutua ylitöihin. Tarjolla olikin tekijäänsä odottavaa työtä ja niin mies saa puhallella pölyt työtakin hartioilta iltapäivällä.
Vaikka tuolla näyttää olevan talven merkkejä teiden pinnoilla, ei ne ison bussin pyörissä vielä menoa häiritse. Keinonivelet lonkissaan köpöttelevän bussinkuljettajan sietäisi kuitenkin olla liikkeissään varovainen. Isi lähti kanssani saattamaan Saaraa eskariin ja sai useamman kerran huitoa käsillään pystyssä pysyäkseen. Mummot, vaikkei niillä keinoniveliä olekaan, tyytyvät suosiolla luistelemaan.

Mielessä vielä eilisestä Saaran ja lapsenlapsi-Melskan leikistä Saaran repliikki Melskalle:
- "Olisi parempi, jos pitäisitte kruunun päässänne, teidän ylhäisyytenne."