Vanha tuttu

Useampi vuosi sitten tuttavarouva tältä samalta kylältä (lue: kaupunginosasta) muutti perheineen Pohjois-Savoon. Vaihdoimme sähköpostiosoitteita, mutta tuttava varoitteli, että ei ole mikään "tietokoneihminen", eikä hän niin ollen ollenkaan lupaillut mitään vilkasta viestinvaihtoa. Minulle riitti, että oli jokin oljenkorsi kuulumisien kyselyyn. Kerran terveisiä laitoinkin - ollenkaan vastausta odottamatta.

Eilen illalla lähdin S-markettiin ostamaan jotakin pientä, jota ilmankin olisi aamuun asti pärjätty. Kassajonossa seistessäni näin tutun hahmon kävelevän kaupasta ulos tyttäriensä seurassa. Lykkäsin ostoskärryt sivuun ja huikkasin kassan rouvalle, että palaan kohta. Eteisessä tavoitin tuon vanhan tutun. Hän oli tullut Helsinkiin käymään tyttäriensä kanssa. 

Kaupasta kävellessään hän oli muistanut ja tytöillekin maininnut, että "vieläkin on siihen Sirkun sähköpostiin vastaamatta..."

Oli riemukasta tavata monen vuoden jälkeen! Ja riemua lisäsi tapaamisen yllätyksellisyys. Tuon tuttavan kanssa meitä yhdistää paitsi sama ammatti myös suuri mieltymys maaseudulla asumiseen.

Kuten olen aikaisemminkin täällä todennut, en puhu "sattumista", "tuurista", "tsägästä" tai "hyvästä onnesta". En edes ihmettele maailman pienuutta. Minulle nämä asiat on Taivaan Isän järjestämiä piristäviä elämän hetkiä, joita silloin tällöin arkeen tarvitaan.