Ruokaa kaupasta ja ruokaa ihmeistä

Ruokahuushollin suhteen minun on siirryttävä seuraavalla tasolle. Se tarkoittaa seuraavaa kattilakokoa.
Kuuden litran kattila, johon minulla on siiviläosa, ei tahdo enää riittää perunoiden keittämiseen yhdelle aterialle. Jos tarvitaan keitettyjä perunoita esimerkiksi pyttipannua varten, täytyy keittää ihan koko kattilallinen.
Nyt ruuan suhteen on tullut uusi haaste, kun eväiden tarvitsijoita alkaa olla useampia. Mieshän rahtaa töihin eväät, vaikka varikolla on uhkea ruokala ja ruoka-automaatteja joka ikisessä taukotilassa. Työssäkäyvä poika ottaa eväät mukaan ja huomiseksi eväsruuan tilasi lähihoitajaopiskelijapoika, jolla alkaa päiväkotiharjoittelu. Ensinhän ehdimme iloita, että hän pääsisi harjoittelujaksolle Saaran päiväkotiin, mutta paikka vaihtui päiväkotiin toisella puolella kaupunkia. Työn makuun poika pääsee oikein todella, koska herätys on kuuden pintaan, jotta kahdeksaksi ehtii Pakilaan.
Looginen ratkaisu näihin eväsjuttuihin näyttäisi olevan puolitoistakertainen iltaruoka, josta tekisin sitten eväsateriat kolmeen rasiaan. Ja kuten tiedätte, että teen iltaruuan neljälletoista, tuo puolitoistakertainen on jotakin sen päälle. Nuo kolme eväsmiestä kun ovat suuria, nälkäisiä miehiä.

Ruokakaupoissa on ollut viime aikoina todella hyviä tarjouksia. Koko kuukauden on S-marketista saanut banaaneja 79 senttiä kilolta ja viikonlopun tarjous 300g:n kanafilesuikaleista oli 1,99.
Joskus vaihdoin muutaman sanan tuntemattoman naishenkilön kanssa kaupassa, kun mätimme pusseihimme jotakin tarjoustavaraa. Nainen sanoi, että hän ostaa nykyään ruuan vain tarjouksista.
Tuota lausetta olen jälkeenpäin ajatellut ja työstänyt ja myös ottanut käyttöön itselle. Meille kaupunkilaisille kotiäideille kun mahdollisuudet juosta eri kauppojen tarjousten perässä ovat mainiot.

Käytännössä ruuan ostaminen vain tarjouksista on sitä, että kieltäytyy ostamasta mielestään ylihintaista ruokaa. Samoin tarjouksista "hamstrataan" useammalle aterialle ja jos jotakin totutusta ruokavaliosta ei löydy tarjoushintaisena, pärjätään ilman sitä. Meillä sellaisia tuotteita ovat hedelmät, vihannekset, jogurtit, rahkat, liha, kala, leikkeleet ja juustot.
. . .

Sunnuntaiaamuna minua sykähdytti eräs havaintoni. Havainto siitä, että vaikka Jeesuksen opetuslapset elivät joka päivä ihmeestä toiseen ja näkivät aamusta myöhäiseen iltaan Jeesuksen ihmeitä, he olivat ihmisiä ja aivan yhtä höppänöitä kuin mekin.
Jeesus oli juuri ruokkinut viisi tuhatta siunaamalla viisi leipää ja tähteeksi jäi korillinen jokaiselle opetuslapselle. Heti perään he olivat todistamassa toista suurihmettä, kun seitsemällä leivällä ruokittiin 4000 ja seitsemän korillista jäi kotieväiksi.
Näiden tapausten jälkeen Jeesus ja opetuslapset siirtyivät järven yli toisaalle ja rannalle päästyään opetuslapset juttelivat keskenään, että "meiltä unohtui leipä".
Kun Jeesus kuuli heidän puheensa, Hän sanoi: "Te vähäuskoiset! Te puhutte vain siitä, että teillä ei ole leipää. Ettekö te vieläkään ymmärrä? Ettekö muista niitä viittä leipää, joista riitti viidelletuhannelle? Ja kuinka monta korillista te keräsitte? Entä ne seitsemän leipää..."