keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Jatkamisen arvoinen perinne

Eilen oli Lautakankaalla pidetty perinteeksi muodostuneet lähetysmyyjäiset. Soittelin äsken äidille ja kyselin myyjäisten kuulumisia. Samalla tuli puheeksi, että lokakuisilla myyjäisillä on ainakin 60 vuoden perinne. Äiti ei äkkiseltään muistanut, että yhtään välivuotta olisi myyjäisten pitoon tullut. Ennen äidin miniäksi taloon tuloa oli jo Lahja-mummo organisoinut juhlan, joka symboloi hyvin satokauden päätöstä.

Omasta lapsuudestani muistan myyjäiset syksyn kohokohtana. Jännityksellä seurasin Lahja-mummon ompelutöitä, kun hän poljettavalla Singerillään ompeli myyjäisten huutokauppaan esiliinoja ja tyynyliinoja. Haikein mielin katselin pitsillä somistettuja, sileäksi silitettyjä ja silkkinauhalla sidottuja tyynyliinapareja, jotka olisin halunnut uskaltaa huutaa itselleni huutokaupasta. Muistan vieläkin niiden tyynyliinojen pitsit ja materiaalit, jotka mummon avustuksella onnistuin itselleni huutamaan. Ne vanhat tädit, jotka kanssani kilpaa huusivat, luopuivat leikistä noin kahdeksan markan tietämillä ja antoivat pikkutytön saada itselleen kapion alkuja.

Pitkään oli myyjäisten kohokohtana leivonnaisten, käsitöiden ja maan tuotteiden huutokauppa. Nykyään varojen keruu hoidetaan arpajaisilla, joiden ideaa ovat myyjäisiin osallistuneet kiitelleet.
Halukkaat saavat tuoda arpajaispalkintoja tullessaan. Tänä vuonna oli tarjolla mm. säilykkeitä, marjoja, juurespusseja, leivonnaisia ja taloustarvikkeita. Euron hintaisen arvan ostaja kirjoittaa lapulle oman nimensä (tai paikalla olevan henkilön nimen, jolle haluaa arvan ostaa) ja taittelee arpalipun kulhoon. Kun kaikki halukkaat ovat ostaneet haluamansa määrän arpoja, joku nostaa kupista ensimmmäisen arpalipukkeen. Se, kenen nimi lapussa on, saa valita palkintojen joukosta minkä vain haluamansa tavaran. Hän vuorostaan nostaa arvan ja näin jatketaan, kunnes palkinnot pöydältä tai arpaliput loppuvat. Näin voittajan ei ole pakko kantaa kotiinsa sellaisia arpajaisvoittoja, joille ei ole käyttöä.
Koska kyseessä on paikallisen luterilaisen seurakunnan lähetystyön tukemiseksi järjestetty tapahtuma, on seurakunnasta mukana joko lomalla oleva lähetystyöntekijä tai joku muu seurakunnan työntekijöistä. Hengellisen annin lisäksi tarjotaan myös lähetysmyyjäisissä kahvit.

3 kommenttia:

  1. Noilla myyjäisillä on tärkeä tehtävä - pitävät yllä varojenkeruuta lähetystyölle ja toisaalta myös tietoutta lähetystyöstä

    VastaaPoista
  2. Ihana arpajais-idea, tuohan on vähän niin kuin yhteinen leikki, jännittävämpi vain :)

    VastaaPoista
  3. Tuo arpajais-homma on itselleni tuttu lapsuudesta asti:)pienen tytön ja pojan jännittävä tilanne aina...
    Muutenkin myyjäiset on tärkeä ja toivottavasti aina jatkuva perinne hyvän asian vuoksi!

    VastaaPoista