Ei kiire mihinkään

Tätä pilvistä lauantaipäivää kuvaisi hyvin sana "leppoisa". Heti verkalleen herättyämme lähdimme käymään Haagan Mummon luona. Miehellä ja minulla oli sovittuna hommana liimata lonksuvat tuolinjalat ja yksi heiluva pöydänjalka. Heidi lähti mukaan, koska Mummo oli viime käynnillään luvannut hänelle rahat yhden levyn ostoon.
Veimme Mummolle sekamarjamehua, vadelmavispipuuroa ja pakastemarjoja. Kaupasta haimme vielä pienet ostokset.
Haagan Mummon luona on niin levollista käydä, koska hänellä on rauha ja jatkuva keskusteluyhteys Jumalan kanssa. Rukoilen, että Jumala siunaisi anoppiani terveydellä ja voimilla, jotta hän voisi nauttia elämänsä ehtoopuolesta vailla suuria huolia ja murheita.

Poistullessa junan ikkunasta katsellessa Helsinki näytti verkkaiselta ja uneliaalta. Ihmiset kävelivät ilman kiirettä, eikä kukaan näyttänyt kiukkuiselta tai kireältä. Rautatientorin edullisesta karkkikaupasta haimme pähkinöitä ja yksittäispakattuja keksejä hätävaraeväiksi. Koulupäivinä on pienten eväiden tarvitsijoita lähes joka päivä ja täysjyväkeksi jaksaa odottaa, vaikka sattuisi repun taskuun unohtumaan.

Isot pojat ja Saara(!) ovat menossa kavereiden kanssa, Miika on käynyt jo kerran kalassa ja minulla on mehu-maija hellalla. Tämänkertainen mehu on mustikasta, mustaherukasta, mansikasta, marja-aroniasta ja puolukasta.

Ulkona ei tuule tänään yhtään, välillä ripauttaa muutaman tipan vettä. Haagan puistikosta pujahti oravanpoika aamun reissulla meitä tervehtimään ja näytti sitten meille, kuinka hienosti osaa kiivetä lehmuksen ylimpään latvaan ja sitten hypätä viereiseen puuhun putoamatta. Kun mehu on keitetty, täytyykin kysyä halukkaita lähtijöitä kävelylle ja käydä juttelemassa Hietaniemen oraville.