tiistai 2. lokakuuta 2012

Korkealaatuinen neljä tuntia tänään

Jos ei oteta lukuun ensimmäistä aviovuottamme, olemme viettäneet mieheni kanssa kahdestaan päivän puolikkaita muutaman kerran näiden liki 25 vuoden aikana.
Yhden kerran olemme ajelleet kahdestaan vuokra-autolla Kangasniemelle, kerran viettäneet puoli päivää hotellihuoneessa hääpäivää juhlistamassa ja tänä syyskesänä kaksi aamupäivää kahdestaan kotona.

Tänään oli toinen niistä syksyisistä aamupäivistä. Saaraa eskariin saattaessamme meille valkeni, että kotiin palattuamme siellä ei suurella todennäköisyydellä ole ketään muita kuin me.
Ymmärrän huvittuneisuuden hyminän niiden pariskuntien taholta, joiden elämä rakentuu yksinomaan tai pääasiassa kaksineloon. Meidän kohdalla on kysymys niin harvinaisesta asiasta, että sen takia tämä on mainitsemisen ja analysoimisen väärtti. Luotan siihen, että tulevaisuudessa meillä on useamminkin nelituntisia yhteisiä hetkiä.

Aika paljon uusia asioita on viikko tuonut ihmeteltäväksi. Lähihoitajaoppilas intoilee mahdollisesta Tansanian-matkasta koulun stipendin turvin. Tänään selvisi, että jos hän tulee valituksi, matka toteutetaan kahden vuoden kuluttua.
Yksi isoista tytöistä pääsi töihin Hullujen Päivien ajaksi keskustan tavarataloon ja sovittaa nyt työvuorojaan koulutyön kanssa.
Kahden tytön kanssa "löysimme" Tyttöjen Talon ja sen tarjoamat harrastusmahdollisuudet ja niihin olemme nyt käyneet tutustumassa.
Armeijapoikaa koulutetaan itsenäisyyspäivän juhlien toimia varten ja äiti hätistelee häntä pohtimaan kiireen vilkkaa kouluvaihtoehtoja syksyn yhteishakuun. Armeijapojan palvelus päättyy tammikuun alussa ja olisi hyvä päästä suoraan koulunpenkille. Sanoin pojalle, että ei pidä töihinmenoa edes vaihtoehtona, vaan "tykittää" kouluhakuja täydeltä laidalta. Vaihtoehtojen runsaus tekee vain hakemisesta vaikeaa.

Se nyt ei ole edes tämänkään viikon ihmettelyä, vaan on ollut ihan koko syksylle ominaista, että oma työssäkäymiseni on jäänyt aikakirjojen ulkopuolelle. Tarjotut työkeikat ovat ylittäneet mahdollisuuteni niin totaalisesti, että en ole todellakaan hanketöihin ehtinyt. Mies on tehnyt ylitöitä sitten senkin edestä, mutta nyt hänellä onkin lähes koko lokakuun kestävä talviloma! Ja sen ihanuutta ihmetellessä onkin tämä viikko alkanut.

Koska Saaran sanainen arkku alkaa olla jo tavallisen eskaritytön puheita, meitä ilahduttaa kolmevuotiaan lapsenlapsen jutut. Tiesittekö, että Kauppatorin kauppahalli on Pentela Luutusen linna?

8 kommenttia:

  1. Minkä ikäisille tytöille tuo tyttöjen talo on ja minkälaista toimintaa siellä on? Ja missäs se olikaan, jossakin Hakaniemessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiminta on yli 10-vuotiaille. Osoite on II linja 3, eli tosi hyvällä paikalla. (ja vieressä houkutteleva luomukauppa, josta ei tahdo selvitä ulos)
      Meidän tytöt kävi kokeilemassa tanssituntia ja suunnittelivat taidetunneille menoa, mutta ne olisi vähän päällekkäin seurakunnan juttujen kanssa. Lisäksi oli ainakin kokkausta, käsitöitä, musiikkia ja yhteinen juoksulenkki.

      Upeaa työtä siellä tehdään monenlaisissa elämäntilanteissa olevien tyttöjen kanssa. Yksi toiminnan johtoajatus on mielestäni tyttöjen naiseuden tukeminen, erilaisuuden hyväksyminen ja hyvän itsetunnon vahvistaminen. Jokainen saa tulla sinne omana itsenään.

      Poista
  2. Tyttöjen talo on hieno paikka! Olin siellä vuosia sitten tekemässä juttua toiminnasta. Tällaisia paikkoja pitäisi olla enemmän, poikien taloja myös.

    VastaaPoista
  3. suurperheessä ne kahdenkeskiset hetket on todellakin harvinaisia,sitten ku sellainen eteen sattuu,tuntuu ihan kummalta olla kaksin!:)

    VastaaPoista
  4. Vai pääsee armeijapoika kuudella kuukaudella. Hienoa! Meidän sotapoika ei pääse, eikä muuten päässyt lomallekaan viime viikonloppuna, vaikka anoi lomaa siskon väitöstilaisuutta varten. Joku sai lomaa sählymatsia varten, mutta ainutkertainen tilaisuus seurata siskon väitöstä lääketieteentohtoriksi ei lomaan oikeuttanut. Elämä on.

    VastaaPoista
  5. Teillä taitaakin sitten olla edessä kahdenkeskiselle ajalle pyhitetty lokakuu! Nauttikaa niistä hetkistä.

    VastaaPoista
  6. Päätinpä tulla vasta vierailulle.
    Varmasti jokaisessa lapsiperheissä ne hetket kun saa olla kaksistaan on jopa juhla hetkiä,nauttikaa niistä täysillä.

    Vaikka meillä ei ole kuin 3 lasta niin vähissä kaksistaan olot oli silti harvinaisia kun lapset oli pieniä ja maatilan työt painoi päälle ympäri pyöreinä.Nyt kun nuorimmainenkin (nykyinen tämän tilan isäntä ) on 32 vuotias niin monta yhteistä hetkeä ollaan saatu viettää ja meillä on jopa hauskaa.Nyt ne juhla hetket on kun lastenlapset tulevat Mummoa ja Vaaria katsomaan.

    VastaaPoista
  7. No mihin se oma aika hupeni :)
    Irene

    VastaaPoista