Houkuttelin Tirtettaa mukaan leluhuoneen siivoustalkoisiin. Hänellä oli siellä ollut ihan mukavat leikit, ainakin rojun määrän perusteella. Patjakin oli nostettu lattialle. Katsojasta riippuen sotku oli joko kauhea tai tavallinen.
- "Minulla on niin paha pölyallergia, että minä en voi siivota. Minä istun tässä ja katson, kun sinä siivoat" Tirtetta sanoi ja istui palikkalaatikon päälle eteisen puolelle.
- "Kyllä se on hyvä, että sinä äiti siivoat tuon sotkun. Kun homma on hoidettu, minä kinkutan tätä kulkusta" hän jatkoi ja näytti pyhäkoulusta saamaansa suurta kulkusta.
Vetelin mopilla rojut kasaan keskelle lattiaa.
- "Kerran sinä äiti olet noin reipas, minä annan sinulle sitten ahkeruusmerkin, kun olet kaikki siivonnut."
Kun sain rojut ylös lattialta, Tirtetta tulee luokseni. Hän ojentaa itsepiirtämänsä tarralapun:
- "Saat ihan tällaisen perhostarran, kun siivosit niin reippaasti."
Voi, miten äiti tuli iloiseksi! Enpä ole ennen niin hienoa ahkeruuspalkkaa saanutkaan. Perhostarra on nyt keittiön kaapin ovessa ja kaikki ohikulkevat kyselevät, "mikä tuo on".
Isi käväisi pikaisesti kahvilla kesken työpäivän. Kerroin hänelle saamastani ahkeruustarrasta. Isinkin työtä oli huomioitu.Tirtetta oli kysäissyt:
- "Isi, pidätkö sinä työstäsi?"
Kyllä isi kuulema pitää.
IHANA!!! ♥ :) Nämä niitä äiti-tittelin ihania palkintoja. Pienistä asioista vähän suurempienkin ilot, eikös?! ;)
VastaaPoistaNo on teillä reipas tyttö. Ilmeisesti isompien jononjatkona oppii jo pienenä monenlaisia hyviä taitoja.
VastaaPoistaSen takia 4-vuotiaan tämänpäiväinen vastuunvälttely olikin kirjoituksen arvoinen asia, koska hän tavallisesti siivouskaveria pyydettäessä tulee eteen seisomaan ja VIITTAAMAAN, saisiko siivota. Ja kun hänelle antaa luvan, vastaa:
VastaaPoista- "Kiitos äiti!"
Peikkotyttö Hanna: Joo, hyvin pienet asiat on lasten kanssa tärkeitä, tiedät..
Voi, kuinka on herttaista.
VastaaPoista