Yhteenvetoa kuluneesta viikosta

Perjantai-illan harmoniaan sopii hyvin luoda ajatus menneeseen viikkoon. Siinä mielessä menneeseen, että viikonloppu soljuu ihan omalla painollaan ja kello rientää vielä sukkelammin kuin arkena.

Meillä oli oikein hyvä viikko. Säpinää, ääntä ja onnea päiviimme toi puolitoistavuotias lapsenlapsi, joka taisi olla hoidossa joka päivä. Meidän pienimmät pojat ovat usein kysyneet, eikö Mella voisi siirtyä ihan kokonaan meidän lapseksi tai edes tehtäisiin vaihtokaupat Tirtetan kanssa. Mella-tytöllä on vain nyt niin hyvä itsetunto, että häätää tärykalvoja koettelevalla kiljunnalla suukkoja kerjäävät enopojat kauemmas. Pieni on hyvin tarkka omasta reviiristään ja niin pitääkin olla.

Mummolan kuulumisia kuulin kolmen puhelinsoiton verran. Olen hyvin onnellinen siitä, että äiti ja isä ovat onnellisia siellä ja nauttivat elämästään. Sekin muistui mieleeni, että lumien sulaminen valuttaa keväisin vettä kellarin lattialle. No, äiti sanoikin isän olleen parhaillaan traktorin kanssa siirtämässä lumia kellarin edustalta pois. Muutenhan olisi tulva tiedossa myös uuden talon etuterassilla, koska maa viettää ladon edestä kohti taloa. Unohdin viime puhelinsoitolla kysellä äidin mielipidettä juhannuksenvieton päivien lukumäärästä ja sijoittelusta. Minusta olisi mukava ajoittaa takaisintulo reilusti juhannuksenjälkeisille arkipäiville. Ruuhkia haluan välttää, jos vain minusta riippuu. Alustavat päivät voisi jo sopia, jotta mies voi tehdä varauksen bussista ajoissa.

Koululaiset ovat selvästi nauttineet työstään, kun suurimmat taudit saatiin sairastettua. Tosin Reipas Tyttö tuli tänään kesken päivän koulusta pois, kun näytti vatsatauti iskeneen. Joko tauti oli nopeaa sorttia tai sitten vatsavaivat johtuivat ruuasta, koska olo helpottui normaaliksi muutamassa tunnissa.
Ekaluokkalainen pääsi kaverinsa synttäreille ja kaikki koululaiset ovat tapailleet kavereitaan iltapäivällä ja illalla. Maatalouskoululainen kotiutui ja lahjoitti minulle ompelemansa pussukan rahapussikäyttöön. En ole oikein päässyt sinuiksi rahakukkaron käytön kanssa viimekeväisen lompakkovarkauden jäljiltä. Siitä asti olen käynyt kaupassa vain kullakin kerralla tarvittava summa rahaa mukana.

Tähän päivään toi iloista mielialaa lapsilisien maksupäivä. En todellakaan muista, milloin viimeksi olisin pitänyt lapsille karkkipäivää. Tänään sitten kauhistelin makeisveron korotuksen jälkiä S-marketin karkkihyllyllä. Karkkipäivä pidettiin, mutta seuraavaa odotellaan ainakin kaksi kuukautta. Testattavaksi ostin Pandan uutuutta, tervalakupaloja. Kauan sitten tervalakritsipastillit oli risteilyreissujen vakiotuliaisia, joista meillä kaikki pitivät. Erittäin namia oli tuo aidon makuinen tervalaku, josta saattaa tulla aika koukuttava salaherkku minulle ja miehelle. Karkkipäivän taktiikka on minulla ollut jo kauan, että syödä saa vaikka  vatsanväänteisiin asti. Yleensä karkinnälkä helpottaa aika nopeasti ja eipä heti huomenna tee mieli lisää, kun kerralla syö kunnolla.
Joskus saattaa tuntematon kassantäti vilkuilla ihmeissään, jopa kysäistä tarkennusta, kun hihnalla kulkee karkit neljälletoista. Ihan samalla periaatteella, kuin yksilapsisessakin perheessä: pussillinen lempikarkkeja tai suklaalevy.

Päällimmäisenä tunteena tästä viikosta on turvallisuus. "Elimmepä tai kuolimme, olemme Herran omat." Tuo lainaus Raamatusta tarkoittaa minun kohdallani sitä, että vaikka maailman kulku ympärillä näyttää tulevan päivä päivältä arvaamattomammaksi ja kuulemme uutisissa asioista, joita ei ole ihmiskunnan historiassa koskaan tai on hyvin harvoin tapahtunut, ne uutiset eivät järkytä mielenrauhaani tai luottamustani Jumalan varjelukseen.
Viikon opetuksen kuulin Reippaan Tytön Reksiltä (hän todellakin on Reksi, ei rehtori). "Ei meidän tarvitse rukoilla Jumalalta ajallisten tarpeidemme täyttämistä. Hänhän on luvannut täyttää kaikki tarpeemme. Me voimme rukouksissa keskittyä muistamaan läheisiämme ja muita elämämme tärkeitä asioita, johdatusta elämään."
Tällä viikolla Jumala taas muistutti oikein olan takaa siitä, että Hän huolehtii elämämme ajallisista tarpeista runsaasti, ylenpalttisesti ja sellaisin keinoin, joita emme olisi voineet kuvitella olevan olemassakaan.
Jumalan varastoissa kun on kaikenlaista ja Hän hyvin mielellään haluaisi meille antaa, jos vain meille kelpaa.

Työkenkiä itse jalkaansa solmiessaan mies huomasi, että tänään oli puoli vuotta kulunut lonkkaleikkauksesta kotiutumisesta. Olemme onnellisia uusista lonkista ja siitä, että mies voi lähteä töihin. Ei ole koskaan ennen miehen töihinmeno niin onnelliselta tuntunutkaan, kuin nyt leikkauksen jälkeen. Eli: kiitos työstä.