lauantai 5. maaliskuuta 2011

Ruispuolukkapuuro uunissa

Ei tarvinnut olla pula- tai sota-aika Suomessa, kun ennenvanhaan emäntien kekseliäisyys oli koetuksella laadittaessa aterioita niukoista ruokatarpeista.
Pitkälle kuusikymmentäluvulle asti puolukkasurvos oli lähes ainoa ja tavallisin marjapohjainen c-vitamiinin lähde talvisaikaan. Juureksista, perunasta ja porkkanasta, c- vitamiinia kyllä saatiin, mutta kypsennystavat köyhdyttivät vitamiinit olemattomiin. Ei siis ihme, että päivittäisen c-vitamiinin tarpeen tyydyttämiseen käytettiin puolukkaa, seudusta ja marjavuosista riippuen myös karpaloa ja hillaa. Viinimarjamehujen ja -säilykkeiden valmistus alkoi oikeastaan yleistyä vasta 60-luvulla, mutta sokerin hinta rajoitti emäntien säilöntähaluja. Ilman sokeria säilykkeiden säilymisaika lyheni huomattavasti. Pulloihin umpioimalla joillakin alueilla tehtiin paksua mustikkamehua, lähes hilloa, mutta se ei suinkaan ollut jokaviikkoista herkkua.

Kaikki puolukkasurvoksesta tehdyt ruokalajit olivatkin maaseudun emäntien perusruokalistalla olevia "vitamiiniruokia". Niitä oli tarjolla lähes jatkuvasti ja puolukkasurvos oli ruokapöydässä aina ruuan lisukkeena.
Nykyajan ruokatarjonnassa vähän ala-arvostettuun asemaan on jäänyt tämä pula-ajan emäntien herkkuruoka. Sitä syötiin usein jälkiruokana, mutta saattoi korvata esimerkiksi päivän toisen pääaterian. Sokeria ei juurikaan käyttöön ollut, mutta rukiin imeltyminen teki puurosta mukavan makeaa. Leivinuuni olisi tämän tekoon ehdoton, mutta sähköuunissakin onnistuu, kun käyttää riittävän suurta astiaa, ettei puuro kuohu uuniin.
Itse käytin 6:n litran teräskattilaa, joka kestää uunin (ei muovisia "korvia").
3l vettä
6dl puolukoita tai puolukkasurvosta
4dl sokeria
11/2 tl suolaa
8dl ruisjauhoja

Laita vesi, puolukat, sokeri ja suola kattilaan hellalle. Seoksen kuumentuessa lisää ruisjauhot tehosekoittimen avulla. Kun jauhopaakut ovat tasoittuneet, sulje levy ja sekoita seos puulastalla hyvin pohjia myöten.
Laita kattila ilman kantta uunin alimmalle tasolle. Puuro kypsyessään "nousee" ja kuohuu, joten tarvittaesssa puolita annos, ellei sinulla ole riittävän suurta astiaa.
Kypsennä ensin puoli tuntia 200 asteessa. Vähennä lämpö 180 asteeseen.
Välillä nosta kattila uunista ja sekoita hyvin pohjia myöten.
Kypsennä vähintään kaksi tuntia. Kaksi ja puoli tuntia uunissa saa rukiin imeltymisen hyvään vaiheeseen.
Anna puurokattilan jäähtyä hellalla jonkun aikaa.
Itse vatkaan puuron sähkövatkaimella tasaiseksi, koska pintaan tulee paistamisen aikana kuori. Makuasia on, tykkääkö syödä kuoren, vai onko tasainen puuro parempi. Entisajan emännät eivät puuroa vatkailleet...
Siirrä puuro säilytysastiaan, ripottele hieman sokeria pinnalle. Puuron jäähdyttyä siirrä astia jääkaappiin tai kylmiöön.
Puuro on parhaimmillaan vähän jäähtyneenä. Itse tykkään kuumentaa oman puuroannokseni mikrossa.
Ruispuolukkapuuro on erinomainen kuidun lähde, sisältää paljon rautaa ja muita kivennäis- ja hivenaineita.
Vaikka kypsennysaika on pitkä, myös c-vitamiinia puurossa on.

10 kommenttia:

  1. Tulee ihan oma lapsuus mieleen vanhemmat tekivä tätä meillä ja oli meinaan mun lemppari puuroni.

    VastaaPoista
  2. Ooh, minä tykkään ihan hirmuisesti ruispuolukkapuurosta! En ole pitkään aikaan tehnyt, kiitos muistutuksesta.

    Helsingin kouluihin on puolukkasurvoksen tilalle tullut makeaa ja sakeaa puolukkahilloa. Kohta suomalaislapset eivät lainkaan tiedä miltä aito puolukka maistuu.

    VastaaPoista
  3. Valitettavasti ruispuolukkapuuro jostakin syystä (??) tökkii, vaikka niin kovasti haluaisinkin tykätä, mutta lappapuuro ilman rukiita "namnam"!

    Kiitos taannoisesta mutapiirakka(= -kakku)ohjeesta kuin myös Elämänmakuisesta blogistasi!

    VastaaPoista
  4. Mä käyn puolukat poimimassa äitipuolen mökiltä ja survon ne omaan liemeensä, purkitan lasipurkkeihin ja pistän kylmäkellariin. Kevyesti säilyvät yli kaksi vuotta! Ja ihan ilman säilöntäaineita. Nyt on vaan se ongelma, että tää meidän uus koti on semmonen, jossa ei ole taloyhtiöllä kylmäkellaria ollenkaan! Mitäs nyt tehdään?
    Puolukkavispipuuron teen ihan kattilassa, ja käytän pelkkien mannasuurimoiden sijasta kaura-mannaa (samanlaisessa pussissa kuin mannasuurimotkin). Ja vatkaan sitten jäähtyneenä. Tätä ilmasta ruokaa syön vähän joka välissä, ja pojillekin kelpaa.

    VastaaPoista
  5. Eikä siellä äitipuolen mökillä ole kellaria, että voisit pitää välivarastossa?
    Jos olis tilaa/rahaa, kakkospakastin olisi ratkaisu.
    Tuota kauramannaa en ole vielä hoksannutkaan kaupan hyllyllä.Täytyy kyllä heti ostaa ja kokeilla.

    VastaaPoista
  6. Jaana: mikä ihme on lappapuuro? Minkä seudun sana? En ole ennen kuullut.

    VastaaPoista
  7. Vispipuuro!:) Ainakin Pohjanmaalla ja pohjoisessa varmaan puhutaan "lappapuurosta".

    VastaaPoista
  8. Se lappapuuro on niin hyvä sana, että pohojalaaset ei varmaan pane pahakseen, jos savolainen alkaa kutsua vispipuuroa kuvaavammalla sanalla "lappapuuro".

    VastaaPoista
  9. Joo, Lapissa vispipuuron on lappapuuro. Sillä nimellä minä tuon puuron tunnen. Ei sitä tarvitse edes vispata kuohkeaksi - minusta se on parempaa, kun ei ole niin höttöistä ja sokerista.

    PO

    VastaaPoista
  10. meillä tämä puuro tunnettiin nimellä TUIKARI ja kuori oli minusta siinä parasta, myös kissani piti siitä.

    VastaaPoista