Uusia kuvia ja kierrätystä

Pikkuveli laittoi blogialbumiin pari kuvaa teille näytettäväksi.
Koska kuvat ovat siellä näkyvillä, en "panttaa" toista kuvaa ensi viikolle. (Meillä on ollut "viikon kuva" käytössä jonkun aikaa.)

Mummolan ladon seinä kesäisessä auringonpaisteessa tuo tietysti lapsuuden kesät mieleen. Jostakin syystä vuosien vieriminen on "madaltanut" latoa: se ei enää tunnu niin korkealta ja mahtavalta rakennukselta kuin lapsuudessa.
Ensimmäisestä ovesta mennään siihen ladon osaan, jossa säilytetään kaikkia työkaluja ja jossa lapsuudessani oli pääasiallinen polttopuun varastointipaikka. Ladon katossa risteilee katon hirsiset kannatinrakennelmat ja ne oli
ihan ykkösleikkipaikka. Ladon sisällä on mielenkiintoinen erikoisuus: ladon sisään on jätetty kaksi hirsistä pientä latorakennusta. Kuvan vasemmassa päädyssä olevasta ikkunasta on näkymä toiseen "pikkulatoon" ja  siinä oli kanala. Toinen ovi vasemmalta vie niin sanottuun "ala-aittaan". Se on aina ollut ruuansäilytysvarasto. Siellä on säilytetty jauhosäkit, lihatiinut, puolukkasurvokset. Nykyään siellä taitaa enimmäkseen olla pakaste- ja säilöntärasioita ja -astioita.
Seuraavasta ovesta pääsee "ylä-aittaan". Siellä nukuttiin kesällä ja siellä varastoitiin vaatteita, mattoja ja muita kodin tekstiilejä.
Avoinna oleva ovi on kellarin ovi. Kuva on näköjään otettu kesän siinä vaiheessa, että kellari on jo tyhjennetty ja pesty ja kesäiset leppeät tuulet saa kuivatella kellarin vastaanottamaan syksyn sadon.

Tuosta ladon seinästä lähti kuumana kesäpäivänä ihana tuoksu: vanhan, kuivan puulankun tuoksu ja maalin haju.
Hajumuistissa on tuokin tuoksu.

Toisessa kuvassa on reilu viikko sitten  kaadettu "Iso Koivu". Niin kauan kuin minä muistan, koivua on kutsuttu "isoksi koivuksi". Koivu kuului lähes talon pihapiiriin. Puun tyvellä oli ollut ympärysmittaa kolmisen metriä.
Äiti soitteli äsken mummolasta ja kertoi, että enoni, äidin pikkuveli, on koko päivän katkonut koivua polttopuiksi.
Siinä olisi lystiä hommaa meillekin, jos ei olisi mummola niin kaukana.
Lato puun juurella on viime vuodet ollut polttopuiden varastopaikkana. Lapsuudessani se oli heinälato.

Kyllä vaan näiden kuvien myötä ikävä mummolan maille herää..


Pakko kertoa vielä tästä päivästä.
Eskarilainen sai kivan työpöydän naapurista. Päätimme lähteä Kierrätyskeskukseen etsimään tuolia. Lönnrotinkadun päässä on kutkuttavan ihana tavarataivas, josta ei meinannut malttaa lähteä. Pehmustettu, siisti  puinen tuoli löytyi kymmenellä eurolla. Pellavaisia keittiöpyyhkeitä ostin pinkan 50s kappale. Astioita olisi ollut ilmaispuolellakin, mutta niitä emme nyt jaksaneet kantaa. 10 kilometriä mustaa "rihmarullaa" eli ompelulankaa 1,50 ja eskarilainen löysi ihania pieniä leluja itselleen ja Tirtetalle. Niillä on tytöt nyt onnellisina leikkineet uuden työpöydän alla (!)
Kun tulette shoppailemaan pääkaupunkiin, laittakaa listalle Kierrätyskeskuksessa käynti. Liike on lähes keskustassa ja nyt remontin jälkeen tavarat ovat hyvin esillä ja esimerkiksi astioita on valtavat määrät. Pisti silmään esim. tutut Arabian sarjat ihan polkuhintaan. Täytyy käydä ihan lähiaikoina tutkimassa vielä vaatepuoli tarkemmin, nyt juutuin liinavaatteisiin.

Tiskipöytä romahtaa kohta. Palaan asiaan ja asioiden vierustoihin paremmalla ajalla.

http://c-album.com/kuvat/sirkunkotona/201108.jpg
http://c-album.com/kuvat/sirkunkotona/201109.jpg