Tunnustan

Tekemättömät hommat vaivaavat minua aika ajoin kovastikin. Viime aikoina on pari kertaa käynyt niin, että herään yöllä ja muistan, että edelleen on hoitamatta tämä asia. Siis blogitunnustusten "virallinen vastaanottaminen". En ole ollenkaan perehtynyt näiden plakaattien syntyyn ja historiaan ja aika noviisi olen koko tässä kirjoittelussakin, mutta sen jo sanoo omatuntokin, että huomionosoituksista voisi edes niiden antajaa kiittää. Kiitos Männikön Maijulle, Karjakolle ja Nöpöstiinalle!
Neuvonantajani, Maatalouskoululainen, valisti, että nyt minun pitäisi kertoa teille seitsemän asiaa itsestäni ja vastata liutaan kysymyksiä, jotka koskee tätä kirjoitteluhommaa.
Kuten olette huomanneet, en saa asioita kovinkaan lyhyesti ja ytimekkäästi tuotua julki, kuittaan blogia koskevat kysymykset yhteen lauseeseen:
Aloitin blogini pidon viime syksynä vähän sen jälkeen, kun tyttäreni oli aloittanut omansa ja tein sen "sisäisestä pakosta aralla mielellä" tarkoituksenani jatkaa tätä (jos elonpäiviä riittää) niin kauan kuin koko hurja perheemme asettuu maaseudun rauhaan viljelemään mansikoita enkä haluaisi muuttaa tässä hommassa mitään paitsi sitten kun asumme mummolassa, haluan opetella/ehtiä valokuvaamaan luonnon ihmeitä ja täyttää blogini kaikilla niillä ihanilla asioilla, joita täällä kaupungissa alituiseen kaipaamme.

Ja samaan hengenvetoon seitsemän asiaa minusta, joita hyvin harvat teistä lukijoista, tietää:
1.  Tättärää!! (tarkoittaa torvisoittoa): huomenna, 3.3. minulla ja miehelläni on 23. kihlajaispäivä. Ostimme sormukset Simonmäellä olevasta kultaliikkeestä, kipaisimme kadun yli parkkipaikalla kyhjöttävään Austin Allegroon ja kiireen vilkkaa sormustimme toisemme. Hetken siinä niitä ihailtuamme kävelimme Kampin metroaseman aulan puhelinkoppiin ja soitimme vanhemmillemme uutista.(Siihen aikaan en tainnut edes tuntea ketään, jolla olisi ollut kännykkä.)
Huomenna meillä on suuret suunnitelmat juhlistaa juhlapäivää: aiomme kävellä naapuritaloon Mc Donalds´iin ja syödä Happy Mealit!
Miksikö tällainen juhlinta pelkän kihlapäivän takia? Siksi, että hääpäivä on jo ensi kuussa ja se tahtoo aina unohtua. 3.3. on helppo muistaa.

2. Miehelläni ja minulla on ikäeroa 11 ja puoli vuotta. (Mieheni on minua vanhempi.)

3. Olen jättänyt lukion kesken sen toisena vuotena: sain ehdot matematiikassa. En olisi ikinä selvinnyt lukion lyhyestä matematiikasta.

4. Yhdessä asiassa olen hysteerikko: olen hyvin tarkka hellastani. Pyyhin levyn ennen virran kytkemistä ja pesen hellan aina tiskaamisen yhteydessä. En polta tai anna lasten polttaa levylle mitään rasva- tai ruokaroiskeita. Ehkä tästä syystä hellani ovat aina näyttäneet uusilta.

5. Kun kuusitoista vuotta sitten muutimme näin lähelle keskustaa, minulla oli vuosikaudet ihan kirjaimellinen ahdistus ja ikävä papan metsään. Vihasin istutettua "luontoa". En edelleenkään esimerkiksi viihdy lapsia varten rakennetuissa leikkipuistoissa. Minusta lasten kuulusi saada leikkiä metsässä ja järven rannalla.

6. Minulla on asuinpaikastani ja täällä asuvien ihmisten suuresta määrästä johtuen tullut vuosien varrella kymmeniä tuttavia, joiden nimeä en edes tiedä. Saatan tietää ilmansuunnan, missä kukin asuu. Useimpien kanssa vaihdan tervehdyksen lisäksi myös muutaman sanan tavatessamme. Siksi kauppareissuni eivät aina suinkaan ole "käväisemistä". Monet näistä tuttavista on hyvin iäkkäitä.

7. Tärkein asia elämässäni on henkilökohtainen Jumalasuhde. Se, että olen saanut syntini anteeksi ja minulla on iankaikkinen elämä. Iankaikkinen elämä tarkoittaa sitä, että kuoltuani pääsen taivaaseen Jumalan lupauksen mukaan ja minkä Raamattu meille selvästi osoittaa. Voin kaikkine huolineni ja asioineni pyytää aina Jumalan apua ja johdatusta. Mikään ympärillämme ja maailmassamme tapahtuva luonnonmullistus tai katastrofi ei saa minua ahdistumaan tai pelkäämään, koska luotan Raamatun lupauksiin huolenpidosta. Toisaalta myös näen Raamatussa kerrottujen ennustusten toteutuvan, kun maan perustukset järkkyvät.
Toisella sijalla elämässäni on mieheni. Kolmannella sijalla lapseni ja omat vanhempani.