Logiikka- vai logistiikkaongelmia?

Minkähän alan opinnoilla minun pitäisi olemassaolematonta ansioluetteloani täydentää, että löytyisi jotakin järjestystä näihin sekalaisiin tekemisiini? Missä koulussa opetetaan järjestelmällistä, kurinalaista, päämäärätietoista työskentelytapaa, jota voisi soveltaa suurperheenäidin taloudenpitoon? Minun ihan oikeasti pitäisi opetella tekemään yksi työ rivakasti loppuun ja vasta sitten päättää, mikä on tärkein seuraava homma.
Tänäkin aamuna oli tilanne, vaikka ei edes ollut lapsenlapsi hoidossa, että pullataikina makaa puoliksi leivottuna pöydällä ja tunnin kuluttua olisi pitänyt olla Lauttasaaressa koulupojan kanssa hammaslääkärissä ja ennen sinne menoa laittaa miehen työeväät, sopia kuka hakee eskarilaisen, kipasta naapurintädin luona ja tietty paistaa ne kolme pellillistä. Niinhän siinä väistämättä kävi, että ensimmäinen pellillinen meni uuniin liian vähällä kohotuksella ja viittä vaille yhtä oli pakko hypätä taksiin, jotta ehdimme sinne hammashoitolaan.
Kun puolen tunnin kuluttua tulemme takaisin, on jo uudet haasteet odottamassa ratkaisuaan. Käynti verkkopankissa paljastaa karunviileän tosiasian, että olin maksanut pankkikortilla useammin kuin luulin tehneeni ja jotakinhan siihenkin pitää keksiä, kun perjantain tilipäivään on matkaa. Jälleen muistutin itselleni, että paras vain pitäytyä käteisen kanssa makselussa, kun ei nuo korttihommat oikein minulta luonnistu.
Pyykkikonekin oli koko päivän minua edellä: en ehtinyt edellistä korillista saada ripustettua, kun oli jo uusi lasti odottamassa.
Iltapäivällä ajattelin pestata  Käsityöläislapsen työorjakseni. Hän kun tuli oikein reippain askelin koulusta, vaikka melkein itkua väänsi, kun oli ollut niin rankka telinevoimistelutunti. Tämä lapsi on erikoistunut mitä hauskempiin verukkeisiin, kun häntä pyydetään johonkin kotihommaan. Olen muutaman kerran sanonut, että joku päivä vielä kirjoitan kirjan "H:n kootut verukkeet". Siis jos ei ole maha kipeä tai särje hirveesti päätä, niin ainakin yksi läksy on tekemättä tai on jo liian myöhä alkaa tehdä kotihommia. Voi olla myös liian aikaista, tai liian kylmä tai kuuma ilma, tai liian vähän happea sisällä tai liian kova tuuli ulkona viedä roskia. Sukkien puute voi myös estää kotitöiden suorittamisen. Usein on myös juuri sillä hetkellä mentävä suihkuun tai odotettava, että suihku vapautuu. Joskus kotitöiden tekemisen estää toissaviikkoinen aherrus leluhuoneen siivoamisessa. En edes mainitse näitä: siitä ei saa rahaa, väsyttää, on nälkä, koko päivänä ei ole saanut mitään ruokaa, ei ole pitkään aikaan syönyt mitään, selkä on melkein poikki, jalat tuntuu niinkuin ne olisivat puutuneet, sukkapuikko hävisi, nenä pitää niistää ja eihän täällä kukaan muukaan siivoa.
Tänään romujen keräämisen olohuoneen lattialta esti liikuntatunneilla harrastettu telinevoimistelu, joka oli ollut tosi rankkaa.
Tälle lapselle annan aika paljon anteeksi näiden kotihommien suhteen, koska hän piirtää vapaalla kädellä pikkuveljellen aivan tautisen upeita karttoja maapallon eri kolkista. Pikkuveljen seinällä komeilee nyt Euroopan, Afrikan ja Austraalian kartat pikkutarkasti piirrettyinä ja paikat nimettyinä. Viime viikolla tyttö toi kotiin maantiedon kokeen, josta oli saanut täydet pisteet. On ilahduttavaa huomata, miten jokainen lapsi löytää omat mielenkiinnon kohteet ihan ilman vanhempien puskemista.
Jottei mamman elämä mene ihan sanahelinäksi ja mies työstä tullessaan löydä "ihanaa naarastaan" (joksi keksi minua puhelimessa illansuussa nimittää ja kielsi tänne kirjoittamasta) koneen ääreltä napisemasta, on paras vielä tarttua pyykkihärkää sarvista. Tiskipöydälle toivotan: "lepää rauhassa".