Tirtetta tulee hädissään luokseni.
- "Se kissanpentu meni mun nenään. En tehnyt sitä tahallaan..."
Äidin raksuttimet yrittävät ymmärtää, mistä kissanpennusta on kyse. Meillä kun ei pitänyt olla nenäänsopivaa kissaleluakaan. Käsken Tirtetan niistää kovasti, mutta lapsi hädissään vetää sisäänpäin..
Tirtetta oli parivuotias, kun meillä tuli sairaalareissu Lego-palikan takia, joka piti imun kanssa ottaa nenästä pois.
Samalla kun niistämme nenää voimallisesti, yritän selvittää, mikä sinne nenään oikein meni.
- "Semmoinen kissa, joka oli siinä risussa."
Siis pajunkissa.
Laitan lapsen selälleen keittiön työpöydälle ja kurkistelen lampun kanssa nenään. Pajunkissaa ei näy, mutta tuntuu.
Hevillä en lähtisi saman lapsen kanssa samoille asioille päivystykseen. Kokeilen vielä yhtä konstia: laitan
lääkeruiskuun lämmintä vettä ja ruiskutan sen voimalla tytön nenään. Käsken taas niistää kovasti ja sieltähän se onneton pajunkissa lennähtää lattialle.
Sisarukset olivat huojentuneita, koska muistivat hyvin edellisen nenäepisodin.
Isosiskolle ei kuulema tapauksesta saa kertoa, koska tämä oli "paha kertomus".
Nyt Tirtetta livertää onnellisena, koska ehti jo itsekin pelästyä, että tuli sairaalareissu.
Tältä päivältä on myös muistiinmerkitty Tirtetan huomio:
"äitejä voi kutsua tytöiksi, koska ne menevät perhekerhoon. Isejä voi kutsua myös vaariksi. Joskus pojiksi ja miehiksi."
Yksi tapa myös saada tavara pois nenästä on peittää tyhjä sierain sormella ja sitten puhaltaa lapsen suuhun voimakkaasti. Tv opettaa. Niin ja vähänkö repesin :D
VastaaPoistaMistä sä ton oot oppinu ja nyt vasta kerrot sun mammalle!
VastaaPoistaHih :)
VastaaPoistaMeillä on kaivettu kuopuksen nenästä rusina ja lego-palikka. Molemmat lähti pinseteillä kotikonstein, mutta ei se ihan helppoa ollut. Kumma juttu, mutta isompien nenästä ei ole tarvinnut kaivella koskaan mitään.
Onneksi lähti kissa pois :)
Mamma, arvaas mitä... Pakastinhuoneen ovi on lukossa. Ilta- ja aamupalan + matkaeväiden saanti on nyt aika epätodennäköistä. Ehkä täytyy sitten mennä koulun tarjoamalle aamupalalle...
VastaaPoistaSun täytyy vähän selvitellä tuota oven lukitsemisjuttua; eihän se voi noin olla aina.
VastaaPoistaKatja: Meilläkin vasta tämä 13. on keksinyt, että nenään tungetaan tavaraa. Ei nyt varsinaisesti tungeta, mutta haistellaan intensiivisesti.
VastaaPoistaNo niin, mutta sieltä huoneesta on joskus varastettu jotain, että sen takia on yleensä lukossa. Antaisikohan ne avaimet minulle ;)
VastaaPoistaHuh, meillä ei onneksi oo pojat (vielä) tunkeneet neniinsä mitään! ;)
VastaaPoista:) VAkava tilannehan tuo, mutta väkisin pukkaa hymyn suupieleen. Lapset ovat kekseliäitä! Kissanpentuja pensaasta poimin eilen:) Nehän kyllä ovat niin suloisia, etten ihmettele, että houkuttelevat nuuhkaisemaan lähemmin.
VastaaPoistaKiitos sanoistasi Riihipirtillä!
Valoa viikkoonne! Siu!
Huh!
VastaaPoistaSelvisitte onneksi vähällä! Kekseliäs äiti! Vai kissanpentu nenässä =)
Kun iltapäivällä luin ihania kommenttejanne, sain sellaisen tarmonpuuskan, että kaikki kymmenet hommat, mitkä piti saada tehtyä, sujuivat iloisen ripeästi!
VastaaPoistaSenkin takia kannustavia kommentteja näköjään tarvitaan!