Tiistaiko se tänään olikin?

Blogitilastojen mukaan lukijat tykkää lueskella juttuja, "mitä suurperhe tekee". Pari päivää tässä haudoin jutunjuurta aiheesta "mistä suurperheen äiti tykkää". Kun sitten koko ajan jumituin ensimmäiseen lauseeseen:
"suurperheen äiti tykkää siitä, kun aamulla herätessä ei tarvitse koskaan miettiä, mitä tänään tekisin", päätin jättää aiheen tuonnemmaksi, josko elämässä löytyisi muutakin mukavaa.
Tämän päivän on tehnyt karvan verran hilpeämmäksi auringonvalo, joka tuntuu antavan elämänuskoa ja tarmoa.
Tarmoa tietysti löytyy ihan luonnostaan, kun lähtee lapsenlapsen ja Tirtetan kanssa aamulla perhekerhoon, kun ensin on evästänyt koulutielle reilut puoli tusinaa vaihtelevasti motivoitunutta koululaista.
Säpinää oli perhekerhossa, laskuissa pääsin viiteentoista äitiin, lapsia ainakin 30. Kuinkahan monta tuntia päivässä ja monena päivänä viikossa Tirtetan täytyisi oleilla perhekerhossa, jotta hän kyllästyisi siihen!? Kun sanon pariin kertaan valmistelevan varoituslauseen "kohta meidän täytyy lähteä kotiin", Tirtetan leikkivauhti vain yltyy.
Turha edes ehdottaa, että sille lapselle tekisi hyvää päästä päiväkotiin ikäistensä seuraan. Olen nähnyt sen homman 12 kertaa: lapsi rutkuttaa ja rutkuttaa, "miksi minä en koskaan pääse päiväkotiin" ja saattaa rutkuttaa pari vuottakin. Sitten se autuus koittaa ja sinne päiväkotiin päästään. Ensimmäisen viikon jälkeen into laantuu ja aletaan anella "voisinko pitää vapaapäivän tarhasta?". Muutaman viikon kuluttua: "voisinko pitää lomaviikon päiväkodista?" ja jouluun  mennessä virsi on tämä: "onko pakko mennä päiväkotiin, voisiko sen lopettaa?"
Minä en edes yritä pelata omaan pussiini, vaan kerron kaikki hauskuudet ja riemut ja ihanat ruuat, mitä päiväkoti voi tarjota. Sirkuskäynnit, retket, metsämörrit ja laskiaisriehat.
Onko se sitten niin, että kun lapsi ymmärtää, että äiti pitää lystiä kotona, niin miksi ihmeessä hänen pitäisi olla päiväkodissa. En kovinkaan usein ole nähnyt työssäkäyvien äitien lasten ruinaavan kotonapesimiseen, vaan heille on ihan maailmanjärjestys, että päiväkotiin tullaan joka arkiaamu ja iltahämärissä lontustetaan kotiin pesemään pyykkiä.
Itse en ole koskaan lapsena ollut päiväkodissa, edes kerhossa, joten en tiedä, mistä olen jäänyt paitsi.
Mieheni tietää, mitä on kuskata pyöräntangolla istuvaa pikkuveljeä päiväkotiin. Tänä päivänä alaikäinen sisarus ei saa edes hakea lasta päiväkodista.

Silloin tällöin sattuu niin, että mies lukee työvuorolistaansa väärän päivän kohdalta. Niinkuin tänään. Hänen työvuorolistassaan on joka päivälle hirmu litania kellonaikoja. Ensimmäinen aika kertoo työajan alun ja toinen ajoonlähdön ajan. Jokaisen tauon jälkeen on taas kaksi kellonaikaa. Lisäksi vuorolista kertoo ajettavan linjan, paikan, missä vuoro pitää vastaanottaa ja bussin vuoronumeron. Harjoittelun jälkeen minäkin olen oppinut listaa lukemaan. Ja lukea sitä pitäisikin, ihan joka päivä. Kahdet pöperöiset aivot ja neljä harittavaa silmää todennäköisesti tulkitsisi listan varmemmin oikein, eikä tarvitsisi sitten napittaa työpaitaansa metromatkalla ja jättää lähtökahveja juomatta. (Tänään kyllä sitten jäi lounaskin mieheltä syömättä.) Kai hän ajoissa töihin ehti, kun ei ole soittanut. Hänellä on "outo" tapa soittaa minulle aina sellaisesta tilanteesta, josta ei kaukoparantajakaan pysty auttamaan. (Esimerkiksi seisoo keskellä yötä varikon lukitun portin ulkopuolella, eikä  missään näy ristinsieluakaan. Tai: hytisee 30:n asteen pakkasessa Vantaan korvessa ja katselee bussin sisällä saksien kanssa riehuvaa huumehörhöä ja kysyy minulta, missähän poliisi mahtaa viipyä.)

- - -

Tirtetta oli kanssani pankkiautomaatilla. Tavallisesti hän etsii "aarteita" loskaisesta maasta tai kurkottelee, mitä roskiksesta saattaisi löytyä, ilman että äiti huomaa löydön. Nyt hän hoksasi setelit kädessäni.
- "Rahaa!!?" kuului epäuskoinen, hämmästynyt ääni.
- "Saako tuosta laitteesta rahaa?!! Ja vielä tuollaisen valkoisen lipun kaupan päälle!"
Tällä kertaa ja tämän lapsen ollessa kyseessä, tyydyin vain lyhyesti myöntelemään, enkä käynyt tarkemmin selvittämään, että laite on aika ronkeli sen rahanjakelun suhteen.