Jos tänään on kaivannut hengellisen elämän puhuttelua, ei ole tarvinnut muuta, kuin kuunnella Tirtettaa.
Menin illalla hakemaan tyttöä sisälle, kun kaikki muut sisarukset olivat jo aikaa sitten paenneet iltaviileyttä kotiin.
Pihassa raikui seinien täydeltä laulu, jota laulettiin hiekkalelulaatikon kannelta. Laatikolla tanssii Tirtetta muslimiuskoisen kaverinsa kanssa. Kumpikin tyttö laulaa niin paljon kuin kurkusta ääntä lähtee: "Jumala rakastaa, Jumala rakastaa!"
Lievää vaivautuneisuutta olin aistivinani muslimiäidissä.
Kauniisti ja koskettavasti tytöt joka tapauksessa lauloi.
Päivällä kerroin Tirtetalle, että se pappa, jonka hän juhannuksena mummolassa näki, lähtee pian taivaaseen.
Lähteminen ja sen mahdollinen pikainen ajankohta ei Tirtettaa suinkaan hätkäyttänyt tai edes mietityttänyt.
Neljävuotias yllättää kommentillaan.
-" Joo, helvetti se oliskin tosi paha paikka".
Neljävuotias tietää myös, että "taivaaseen ei oo kenenkään pakko mennä, saa ite valita".
Raamattukoulun käynyt äiti joutuu ihan pohtimaan lapsen hengellisten totuuksien syvyyttä.
http://www.youtube.com/watch?v=NIC_A0WNY1s&feature=related
Lasten suusta totuuden kuulee :)
VastaaPoistaMiltä kaalikääryleet maistuivat? Minä tykkään ihan himona kaalilaatikosta ja kääryleitäkin tekisi mieli, en ole vaan uskaltanut vielä tehdä.
Kun naapurin mummolta kyselin kokemuksia niiden teosta, hän mainitsi, että täytettä ei tahdo saada riittävästi maustettua.
VastaaPoistaNaapurin sanoja muistellen maustoin jauheliha-riisiohraseoksen.
Mies totesi kaalikääryleistäni, että "pikkasen tulisesti maustettuja".
Kuitenkin yksi jäljellä kolmesta kilosta.
Sirkku, blogissani on sinulle jotain.
VastaaPoistaVoi, tämä oli hauska postaus, vaikka mukana oli vakavaakin asiaa. Ihana tyttö!
VastaaPoista