lauantai 10. syyskuuta 2011

Taivaan Isän taskussa tänäänkin

http://youtu.be/q9SIHGTys74

Tässä päivässä on levännyt Taivaallisen Isän siunaus.
Inhimillisesti ajatellen elämme murheen laaksossa, mutta kun Jumala siunaa, hän muuttaa mielemme erämaan lähteiden maaksi.
Puhuin äidin kanssa puhelimessa. Puhuimme siitä, että ihmismieli ei voi ymmärtää sitä lepoa ja rauhaa, mikä asuu sydämissämme, vaikka isä lähtee kohta luotamme pois.
Kyyneleet tulee siitä, kun ajattelemme ihania yhteisiä muistoja, koettuja asioita, elettyä elämää.
Pyysin äidin kysymään isältä, muistaako hän lumisen talven päivän, kun olin tekemässä taksvärkkipäivää isän kanssa metsätöissä. Minä lapioin puiden juurilta lunta, isä kaatoi puut.
Kun kävelimme auringon laskiessa kipakassa pakkasessa metsästä kotiin, isä kirjoitti vesurilla hangelle minun nimeni ja meitä nauratti.

Kuuntele tuo ensimmäisen rivin linkistä löytyvä laulu.
Rukoilen, että Jumala saisi koskettaa myös Sinun elämääsi.

8 kommenttia:

  1. Ihanat muistot isäsi kanssa ja niitä ei kuolemakaa vie mennessän.
    Minä oli vain 7 vuotias kun isäni kuoli.
    Lohduttavaa kun sinulla on luottamus Jumalassa.
    Voimia sinulle, ystävä-

    VastaaPoista
  2. Taivaan Isän huolenpitoa sinulle ja perheellesi Isäsi viimeisinä aikoina ja aina <3 Minun isäni sai syntinsä anteeksi kuolinvuoteellaan ja hänen lapsenlapsensa sai johdattaa hänet uskon tielle....voi sitä riemua ja iloa, mitä saimme kokea isäni viimeisenä iltana <3

    VastaaPoista
  3. Yksi pieni, ihana muisto monien joukossa yhteisestä menneestä elämästä. Surullinen vaihe elämässäsi. Elämä on luopumista. Voimia teille kaikille.

    VastaaPoista
  4. Kaksi vuotta sitten nuo raskaat ajat olivat meilläkin, luopumisen tuskaa...Voimia!

    VastaaPoista
  5. Ja minä jouduin luopumaan äidistäni puoli vuotta sitten.

    Olen surullinen. Yhä.
    Muistoihin ei kuitenkaan aika pysty, ja ne saavat hymyn huulilleni. Kuten sinunkin huulillesi muisto lumihangesta.
    Niin sen kuuluu olla.

    Voimia ja valoa jokaiseen koittavaan päivään.

    VastaaPoista
  6. Pyhä-hetki netin äärellä.
    Kiitos postauksestasi ja kiitos linkityksestä!

    Turvanamme on ikiaikojen Jumala; voimia raskaaseen elämänvaiheeseen !

    vieras Savosta

    VastaaPoista
  7. Nuorempi pikkuveli jakaa nämä ajatukset ja kyyneleet. Täälläkään olo ei ole surullinen; lapsuuden talvisia saunareissuja muistellessa hieman haikeiden mutta ihanien muistojen tuomilta ilon kyyneliltä ei voi välttyä. Kun olimme kylpeneet ja äiti käärinyt pyyhkeen ympärilleni, sanoin aina isälle: "Isi uppissa tantaa!" ja sitten isä kantoi minut sylissään sisälle samalla kun sain rauhassa katsella maaseudun sysimustalla taivaalla loistavia tähtiä.

    VastaaPoista