lauantai 3. syyskuuta 2011

Vähän nihkeää nihkeäpesua

Pojat kävivät keräämässä minulle marja-aronioita Lastentalon puistosta. (Lastentalo on Ruoholahden keskuspäiväkoti ja sen edustalla on suuri puisto lapsia varten.) Puolukan kanssa marja-aroniasta saa hyvää hilloa ja mehu on lähes viinin veroista. Marja-aronian vitamiineista, antioksidanteista ja muista hyvistä ominaisuuksista voitte opiskella sanahaun kanssa, itse olen jo vakuuttunut tuon lähes koristemarjan erinomaisuudesta.
Puheet täältä poimittujen marjojen saasteista voi unohtaa pilkun viilauksena. Joka ikisellä hengenvedolla vedämme keuhkoihimme ihan oikeita ilmansaasteita, että vesisateessa kasvaneiden marjojen saasteet ovat siihen verrattuna hyvin marginaalisia.

Aamulla ei nukuttukaan kaikessa rauhassa, kun kolmella pojalla oli koulupäivä. Koulupäivä kuittaantui yleisurheilukilpailulla, jonka lopputulokset selviää sitten aikanaan. Isot pojat uhkailivat pikkuveljiä, että "ilman kultamitalia ei ole kotiin tulemista".
Isillä sattui olemaan vapaapäivä ja hän meni kentän laidalle aamupäiväksi.

Melskan syntymäpäiväkakulle lähti Tirtetta, Kaisa ja yksi isoista siskoista. Matkan suurin hankaluus tulee olemaan siinä, kuinka Tirtetan saa lähtemään takaisin kotiin.
Eräänä päivänä hän suunnitteli, että "voisi välillä ihan hyvin mennä päivähoitoon Melskan kotiin ja jäädä sinne myös yökylään. Ja jos heillä olisi vaikka hurjan sotkuista joskus, hän voisi mennä auttamaan siivoamisessa ja jäädä sitten yöksi lepäämään".
Todellisuudessa meillä ei ole ikinä ollut niin siistiä, kuin heillä on jatkuvasti. Voisin vaikka muuttaa heille...

Koska pojilla oli koulupäivä, määräsin ison huoneen kaksi tyttöä siivoamaan yhteisen makuuhuoneensa. Ihan helppo ja yksinkertainen perussiivoushomma: roskat ja romut pois lattialta, imurointi, pölyjen pyyhkiminen ja jos intoa riittää, lattian moppaus märällä.
Olen lukenut silloin tällöin muiden tuonikäisten vanhempien blogikirjoituksia, kuinka siivous ei ihan ole kaikille nuorille mielipuuhaa. Siivousinnon ajoittaminen samalle päivälle äidin määräysten kanssa on myös ihan onnesta kiinni.
Toiselle tytölle sanoin, että jos olisit töissä siivousfirmassa, saisit potkut ensimmäisenä työpäivänäsi. Toisen työpanos oli niin nopea ja raittiin ilman tarve tuli niin pian siivouksen päätyttyä, etten ehtinyt antaa hänelle palautetta.
Tiedän, että jos olisin töissä päivät kodin ulkopuolella, lasten oma-alotteinen halu siivoamiseenkin heräisi.
Kun äitini ja isäni lähtivät 70-luvun lopulla tehtaaseen töihin, minusta ja pikkuveljestä oli mukava laittaa koti siistiksi heidän poissaollessaan. Ei äidin siihen aikaan tarvinnut koskaan viikonloppuisin siivota kotona.

Itse pidän siivoamisesta. Jopa niin paljon, että voisin milloin tahansa perustaa oman siivousfirman. Tällä hetkellä vain kaikki muut pakolliset työt  "häiritsee" keskittymistäni edes riittävään siivoamiseen kotona.
On kuitenkin lohdullista havaita joka päivä, että jos kaikki muut työt sattuisivat loppumaan, niin aina löytyy siivoustyötä varalle.

3 kommenttia:

  1. Ei heränny meidän perheen tenavissa oma-aloitteista siivoushalua, vaik olin töissä... Kai se on sitte geeneistä kiinni tuokii homma :D

    VastaaPoista
  2. Voi, että. Miten joku voi tykätä siivoamisesta. Minä en sitten millään. Eikä lapsetkaan olleet kovin innokkaita. Onneksi nyt omissa huusholleissaan sentään on kohtuu siistiä ainakin vieraiden aikana.

    VastaaPoista
  3. Totta, aina löytyy siivoamista! ja kun saa yhden paikan kuntoon, niin toinen jo odottaa...
    Siivous on ihan mukavaa, kun näkee työnsä jäljen.
    Erityisesti tykkään tiskaamisesta.

    VastaaPoista