Kylmän kelin kahvikakku

Pakkasta tuntui olevan jonkun verran (meillä ei edelleenkään ole ulkolämpömittaria, eikä kuumemittaria).
Vein eskarilaista kahden kivenheiton päähän ja tarhajoukko oli lähdössä viereiselle kentälle luistimien kanssa. Meidän luistimet oli tietysti kotona. Eskarilainen liittyi vuorikiipeiljöiden joukkoon kentän laidalle.
Tuuli oli sensorttinen, että askel muuttui rivakaksi paluumatkalla. Metroaseman kulmalla japanilainen turistiperhe pyörittelee karttaa ympäri ja yrittää saada selkoa, mitä katukyltissä lukee. Kehonkieli puhui, että olivat hakoteillä. Menin varovasti vierelle ja kysyin englanninkielelläni, jota en osaa muuttaa kirjoitetuksi tekstiksi, "voisinko olla avuksi?"
- "Yes, yes!" perhe riemastui ja osoitti kartasta Pohjois-Esplanadia.
Kehoitin menemään metrolla "sentralreilveilsteissonille" koska ilma "is veri cold". Matkaa kaksi-kolme kilometriä.
Perheen isä osoitti kädellään kaupungin suuntaan ja kysyi:
-"Tuonneko?" ja minä nyökyttelin. Koko perhe oli yhtä mieltä siitä, että oli mitä mainioin keli liukastella hyytävässä tuulessa miljoonan liikennevalon läpi keskikaupungille. Toivotin hymyillen hyvää päivänjatkoa ja paikalta poistuessani ajattelin, että haluavat turistit kunnon tuntumaa Suomen talveen. Kyllä heiltä näkyi uudenkarkeaa napapiirivarustetta löytyvän, mutta naama paleltuu jo ennen ensimmäistä kadunkulmaa.

Maatalouskoululainen oli kokeillut "jellyä" ja pakkohan meidänkin oli laittaa parvekkeelle vadelmahyytelökippo jähmettymään.
Silloin kun Oetker suunnitteli jellyn maahantuontia, olin mukana markkinatutkimuksessa, jossa kyseltiin kuluttajien mielipiteitä tuotteesta. "Jelly" oli ryhmäläisten suosituin nimiehdotus ällöttävän tytisevälle, mauttomalle, nälkääviemättömälle välipalalle. En saanut puoltakaan purkillista syötyä testitilanteessa. Nyt näyttää hintakin olevan vähintään hupaisa, joten punaisen hintalapun tuotteena ostin kerran lapsille maistettavaksi. Tuote, joka jakaa mielipiteet ainakin kahtia.

Koska mies on 11-tuntisella ylityöpäivällä, olisi minunkin hyvä saada jotakin näkyvää aikaseksi. Olen nimittäin luvannut korvata miehelle runsaasti tämänpäiväisen rupeaman tienestit, koska,yllätys-yllätys, joka sentti kilahtaa mamman taskuun ja sitä kautta laskupinon ohennuskampanjaan.
Kaupassa muistui mieleeni kakkuresepti viime vuosituhannelta ja nyt pitkästä aikaa teen tätä kahvikakkujen aatelia  tupla-annoksen, jotta illansuussa kotiutuva mieskin saa kakkukahvit.

Paras kahvikakku
(Kotikokki ruokaohjekerhon kortista)

100g voita
2 1/2 dl sokeria
2 munaa
5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
3tl kardemummaa
2dl kermaviiliä
(rusinat jää meillä pois, vaikka mies rusinakakusta tykkäisikin, mutta kun me muut ei)
(1dl rusinoita)

Sokeri ja voi vaahdotetaan, munat lisätään yksitellen. Jauhoseos ja kermaviili lisätään.
Iso, hyvinjauhotettu vuoka, ainakin tunti 175 astetta.
Itse en tahdo malttaa antaa paistua riittävän kauan. Kermaviilin rakenteen takia mielummin uunissa  liian kauan, kuin liian vähän aikaa.

Mutta meidän vadelmahyytelöstä taisi tulla hyvää! (Kävin kastamassa partsilla sormea hyytelökupissa ja oli nam, mutta saa jähmettyä lisää. Kiitos vinkistä viikonlopuksi asuntolaanjäävä lapsikulta.)

Huomasin, että vehnäjauhojen kanssa voisi olla nuuka ja laittaa vähemmän, kuin ohjeessa käsketään. Itselläni on maalaismyllyn hyvinturpoavia vehnäjauhoja ja tuo 5dl on silloin liikaa.