Yks hoitopäivä mummolassa (lapsenlapsen silmin ja ajatuksin)

"Mulla on kohta puolitoistavuotissynttäri. Mä luulen, että mun isi tekee mulle kakun. Äitikin vois tehdä, mut mä toivon, et isi tekis, koska se teki äitillekin ja siinä oli pinkkejä marenkeja päällä.
Mä oon ollu syksystä asti täällä mummolassa sellasina päivinä, kun äitikin haluu mennä töihin niinkun isi. Isin työpaikalla mä oon ollukkin, me käytiin isin kaa tarkistamassa, oliko se jättäny kahvinkeittimen päälle. Isin työpaikka näytti olevan sellanen talo, jota korjattiin. Siellä hais ihan maalille, eikä siellä ollu yhtään niijen ihmisten kotitavaroita. Äitin työstä mä en sitten paljoo tiiäkkään, mut näyttää se ihan tykkäävän siitä, koska se niin ilosesti mulle vilkuttaa, kun se aamulla lähtee sinne.
No sitten tää mummolajuttu. Koskaan ei voi etukäteen tietää, millasen mörön näkösenä se mummo aamulla ilmestyy meitä eteiseen vastaan. Ihan kun se olis just heränny! Mä tykkään herätä siinä viiden maissa, koska sillon saa leikkiä ihan rauhassa, eikä kukaan tuu häiritseen. Aika pian se äitikin herää, kun se aina tulee kysyyn, mitä ihmettä mä teen. Harvoin mä mitään ihmettä teen, ihan näitä tavallisia arkijuttuja.
Mummonkin luona mä teen ihan tavallisia arkijuttuja. Koska mummo selvästikin tykkää sen keittiön laatikoissa olevista kalikoista, niin musta on ihan hyvä, että se näkee, millasia kivoja jutskoja sen laatikoissa on. Mä näytän niitä mummolle, mut se ei aina ymmärrä mun tarkotusta. Sillon mä katon viisaammaks viedä ne eteisen lattialle, koska mummo ei käy edes missään salilla, niinkun äiti joskus, niin ihan sen ittensä takia on parasta, että kerää edes keittiökapuloita lattialta.
Tänään mä huomasin, ettei mummo oo muistanu laittaa pitkään aikaan sen miehille (joita muutes siinä huushollissa riittää!) kotikaljaa. Mummon kaapissa oli ihan sikana tyhjiä lasipulloja. Mä kannoin ne kaikki mummolle, et se olis tajunnu, et kalja on loppu, mut taas se esitti jotain ymmärtämätöntä ja alko kiljuu, et "varo niitä lasipulloja, ettei putoo ja tuu pipi!" Sit se äkkiä vei ne takas ja taas se toitotti mulle, että "mummon kaappi". Tääl ei näköjään muuta olekaan, kun "mummon kaappeja".
Sit sil mummol on ihan kauhee pakkomielle. Ainakin kerran päivässä, kun mä oon syöny, se ottaa maitopullon ja mut ja tutin ja vie mut niitten sängylle ja hokee: "nyt käydään pau-pau". Mä luulen, et sillä pau-paulla on jotain tekemistä nukkumisen kanssa, mut jos mummoo nukuttaa, niin siitä vaan, ei sen tarvii mua pakottaa tollasiin tyhmiin juttuihin. No, mä sit esitän kohteliasta ja oon siinä mummon mieliks vähän aikaa ihan hiljaa. Sit kun se nukahtaa (siinä ei muutes mee kauan), mä kömmin pois sieltä sängystä. Mä en ehi mennä kun sohvalle istumaan, niin se mummo herää ja ihmettelee, eikö mua nukuta. Jos mua nukuttaa, mä nukun, mut en ihan vältsiin mummon sängys.
Tänään mua harmitti ihan sikana yks juttu. Sillä mummolla on oma lapsi, jota ne sanoo "tädiks" ja se on neljä vuotta. Me ootettiin mun äitii töistä ja katottiin sohvalla "Late Lammasta". Se täti meni istumaan mummon syliin. Ihan noin vaan, eikä ees kysyny multa, saako mun mummon syliin mennä. Mummo luuli, et se joteski auttaa asiaa, et se ottaa mutkin sen syliin. Siis voitteks te kuvitella! Sillä mummolla ei oo kaikki päänupissa kohallaan: siis eihän tädin kanssa voi istua yhtä aikaa mummon sylissä. Sillon kun mä oon mummolla hoidossa, mä oon ekaks ensin mummon sylissä. Sil tädil ei oo enää tuttia eikä vaippaakaan, ei sen pitäs enää olla mikään sylivauva. No, mua kuitenkin otti niin kauheesti pannuun se tilanne, et mä ihan vähän purin jalkaan sitä tätiä. Onneks sillä ei ollu sukkia jalassa.
Siitä synty ihan kauhee härdeli. Se täti alko vollaa ja muakin ihan itketti. Sitä mä en tajuu, mitä nauramista siinä oli, kun niitä isoja poikia tuli siihen ja ne uskals nauraa. Jos mä olisin osannu puhuu niille suomee, mä olisin sanonu, et tulkaa vaan siihen nauramaan, niin kohta puren teitäkin.
Ja se tyhmä mummo piti meitä edelleen sylissä, vaikkei enää olis edes tarvinnu. Onneks äiti tuli ihan pian ja päästiin lähtemään.
Kyllä mun ihan rehellisesti pitää sanoo, et ne mummon touhut on enimmäkseen aika outoja. Ehkä mä kestän sitä äitin kesälomaan asti."