Oliko se loma, joka loppui?

Koska ajatukset vaeltelee jatkuvasti tekemättömään päivitykseen, on paras käydä valittelemassa ja voihkaamassa täällä, jotta selviää näistä viimeisistä hommanpinnistyksistä.
Pienenä yllätyksenä minulle tuli, että miehen ikipitkäksi kuviteltu talviloman puolikas oli ja meni ja huomenaamulla viideltä pitää herätä arkitodellisuuteen siltäkin osin. Ylitöillä hän juhlistaa loman loppumista, mutta siitä maksetaan tuo kello viiden herätyksen hinta. Täytyy muistaa vielä tarkistaa ennen aamuviittä, että miehen työhousut on olemassa.
Hiihtolomansa sairastelleet lapset lähtevät huomenna kouluun, siis ne, jotka eivät ole saaneet vatsatautia ja jatkavat sairastelujaan. Tarkka lukumäärä täsmentyy vasta aamuherätysten aikaan, mutta nyt näyttää siltä, että 2-3 joutuu vielä jäämään sairastuvalle.
Huomiseen kalenteriin vilkaisu saa vatsani vääntelemään. Huomisen kohdalla lukee nimittäin niin paljon asiaa, että jollei Maatalouskoululainen olisi täällä lomailemassa ts. orjatyövoimana, olisin  niin sanotussa pulassa. (Pula johtui kai lähinnä siitä, että unohdin tyystin miehen töihinpaluun.) Suurimmat vatsanväänteet aiheuttaa tietenkin se hygieniapassitesti, johon olen mukamas joka välissä lukenut. Testi on huomenna klo 17 ja äsken oppiopusta lukiessani huomasin, että ihan kokonaan on vielä mieleen painamatta erilaisten pesuaineiden käyttötarkoitukset ja ph:t sekä missä lämpötilassa mikäkin pöpö taintuu taikka kokonaan kuolee.. Pikkuisen olisi nolo olo, jos maksaa neljäkymppiä rapiat kokeesta, jonka kirkkaasti reputtaa. Yöunia kun ei kuitenkaan kannata haaskata lukemiseen, muuten tekee karhunpalveluksen itselleen.
Kaiken lisäksi tänään olen oppinut taas lähes pölyallergian partaalla, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää kahta suurempana ja pölyisempänä kasana. Siis tuo puhtaanpyykinkasa olohuoneessa. Luit oikein, olohuoneessa. Meillä ei ole pyykin käsittelylle mitään muuta paikkaa, kuin keittiön iso pöytä ja kuivan pyykin välietappina muuta paikkaa saunan lauteiden lisäksi kuin olohuoneen tietty hyväksi/ainoaksi havaittu tyhjä lattiatila. Ja kouluun lähtijät ja muutkin ihmiset täällä tarvitsevat vaatteita päälleen, oli pyhä taikka arki.

Maailman suloisin näky oli tänä aamuna rapun portaalla, kun Tirtetta suurella kärsivällisyydellä odottaa isiä lähtemään kirkkoon. Sanoinkin isille, että et ole kuunaan nähnyt ketään yhtä kärsivällistä lasta, joka täysissä kamppeissaan istuu odottamassa varttitunnin, että isi vetää kirkkovermeet ylleen. Kertaakaan hän ei kysellyt tai hoputtanut isiä. Niin kova oli halu päästä isin kanssa lähtemään.
Meillähän tämä jonnekinlähtemishomma on aina ollut niin päin, että naiset odottaa rapussa lähtövalmiina miehiä, jotka valitsevat kravattinsa väriä.

Ihan tässä lähiaikoina tartun sitten siihen hoitamattomaan asiaan, että otan vastuun sydämellisten blogituttavien huomionosoituksista, joita tunnustusten merkeissä on plakkarissa kolme kappaletta. Nöpöstiinalle toivotan oikein onnellista uutta työviikkoa ja kiitän tuoreimmasta tunnustuksesta.
Lapsiorja tuossa voitelee iltaleipiä pikkuveljelleen ja pitää yhden huoneen ipanoita ruodussa. Oliskohan näiden lasten äidin aika palata omaan ruotuunsa - mieskin huhuilee niiden työhousujensa perään.