Kun minä olin lapsi, isällä oli sininen kupla-volkkari ja sen hansikaslokerosta löytyi aina riisisuklaalevy.
Istuimme etupenkeillä isän kanssa ja nautiskelimme suuressa hiljaisuudessa suklaata niin paljon, kuin teki mieli.
Vuosien varrella, aina kun minulle on tullut isää ikävä, ostan riisisuklaata. Äsken kipeiden alkoi tehdä mieli vaahtokarkkia, niin samalla kauppareissulla oli pakko ostaa itselle kahvin kanssa muisteltavaksi riisisuklaata.
Maistui ihan samalta kuin yli 35 vuotta sitten.
Joukon jatkona on tämän päivän ja ensi yön puolitoistavuotias lapsenlapsi. Hänen isällään oli ihana syntymäpäivälahjatoive: saada nukkua yksi yö rauhassa vaimonsa kanssa ja meitä kysyttiin varovaisesti mukaan lahjan toteuttamiseen. Lapsenlapsi on aika kovilla: 12 tätiä ja enoa vuoron perään haluaa leikkiä ja seurustella hänen kanssaan. Mahtaa yöunet maistua, kun kohta mummon ja papan viereen pääsee.
Lapsen äiti on ikävissään soittanut vasta yhden kerran. Olivat siihen mennessä saaneet syötyä.
Päivän muita merkkitapahtumia on tietysti pakkasen lauhtuminen, iso kipollinen mansikka-mustaviinimarjakiisseliä ja se, kun Ahkera Lapsi ryntää koneeltani uudet luurit korvilla ja naps vain: luurien johto poikki. Hävettää tunnustaa Pikkuveljelle, ettei viikkoakaan tässä huushollissa pysy tavarat ehjinä. Kävelin kadun yli Verkkokauppaan ja ostin uudet luurit. Arvatkaa, saako ipanat niitä käyttää. Ei. Vain isot pojat.
Isoista pojista tuli mieleen, että vanhojentanssit sujuivat hyvin lukiolaispojalla. Vaikutti olevan ihan tyytyväinen rankkaan päiväänsä. Aamuneljältä kävin tarkistamassa, oliko tullut kotiin. Siellä istui ruisleipälautasen äärellä huoneessaan. Eikä kuulema olleet varpaat paleltuneet, vaikka oli kävellyt kaupungista kotiin.
Sen verran on vielä kuumeilevia ihmisiä, että sauna saa olla lämmittämättä. Eikä sitä voi miksikään lämmittämiseksi edes kutsua, kun vääntää kytkintä kello kolmen asentoon.
Löytyisköhän vapaaehtoisia pyykinlaittoon? Sitä hommaa olisi täällä tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti