Iltapäivällä kolmen maissa tein aamupalaa miehelle. Ihan mukavasti hän nukkuu tällaisessa keskihälyssä: tasainen möly taukoamatta, mitä nyt mamma välillä rääkäisee jotakin.
Mies kertoi säälineensä koko yön Elielinaukiolla värjötteleviä vartijoita. Kahvimukilla yrittivät käsiään lämmitellä.
Keskiverto vartiointiliikkeen vartijan työasu on kutakuinkin sisätiloihin tarkoitettu. Sellainen, jolla pärjää asemarakennuksissa ja vetoisissa auloissa, mutta koko yön paukkupakkasissa passissa seisoskeluun niitä ei ole tarkoitettu.
Kirjoitin ajankohtaisesta aiheesta lyhyen (täällähän ei lyhyitä kirjoituksia koskaan näe) yleisöosastokirjoituksen valtakunnan päälehteen. Hauska nähdä, meneekö tiukasta seulasta läpi. Asiahan itsessään on aivan ennenkuulumaton. Ja arvaukseni on, että viime yön vartijoiden viestit esimiehilleen "oli siellä vähän kylmä", kaikuu kuuroille korville.
Uusia kuumetautitapauksia ei ole perheessämme ilmennyt. Kahden vatsaa näykkinyt vatsataudinpoikanenkin kuihtui kokoon. Helmikuun iloihin perinteisesti on kuulunut kunnon vatsatautikierros, mutta ihan mielelläni jättäisin sen tänä talvena väliin. Nyt alkaa jo lapset olla sen verran isoja ja järkipäisiä, että tilanteiden ennakointi vatsataudissa toimii jo alkeellisella tasolla.
Meillä on miehen kanssa sellainen parisuhdetta lujittava kokemus eletty, että joskus monta vuotta sitten, kun lapsia oli vain 10, heistä 8 oli kerralla vatsataudissa. Ihan mielialaa korkealla pitääksemme laskimme yhden yön ylösnousut. Nousimme molemmat, koska meillä oli tarkka työnjako: mies riipi petivaatteet pyykkiin, minä siivosin ja rauhottelin lapsen. Aamuseitsemään mennessä olimme tehneet 35 hoitokeikkaa neljään eri lastenhuoneeseen.
Meitä hymyilytti aamukahvilla, koska yö oli ennenkokematon. (Seuraavana talvena ei sitten vatsatautia tarvinnutkaan potea, oli sen verran saatu vastustuskykyä kunnon taudista.)
Mies "kujerteli" repussa olleen suklaan johdosta. Oli kuulema "ihana yllätys".
Bussinkuljettajan kahden viikon loman kujerteluja odotellessa:
muistakaa halata ystävää (tai edes omaa ukkokultaa ystävänpuutteessa tai päinvastoin).
Huh huh, kyllä käy vartioita sääliksi. Ja teitä silloin kun oli oksennustauti epidemia. Oksennustauti on niitä vihoviimmeisiä mitä itselleen saatikka toiselle tahtoo. Halailut teille kaikille sinne ystävänpäiväksi ;)
VastaaPoistaIhanaista lämpöistä ystävänpäivää! ♥
VastaaPoistaOlen ruvennut seuraamaan tätäkin blogia kun tänne miehesi kollegan kovan kohtalon takia löysin :-) Maailman tärkeintä työtä teette te suurperheiden vanhemmat... Sinä saat käyttää aikasi mielekkäästi ja hyvään. Itsekin haaveilen isommasta perheestä, ehkäpä Jumala vielä suo minullekin enemmän lapsosia, sisaruksia kaksostytöilleni :-)
VastaaPoistaKiitos toivotuksista,
VastaaPoistaKirjuri: tervetuloa mukaan!